MENNEITÄ TAPAHTUMIA

Hiihtovaellus 2011
Ruotsin ja Norjan suurtunturit

Perjantai 1.4.2011 (Aprillipäivä)

Lähtö Kilpisjärvelle alkoi Turun Rautatieasemalta 20.30 kun kaikki olivat paikalla. Juna Tampereelle lähti klo 21.05. Kaikki olivat ajallaan junassa, Mariaa lukuun ottamatta. Hän tuli Helsingistä, junat yhdistettiin Tampereella. Tampereelta juna lähti klo 24.00.

Lauantai 2.4.

Nukuimme junassa hyvin. Aamulla heräilimme tyytyväisinä. Kolariin juna saapui 45 minuuttia myöhässä. Tilausbussin kuski sai osan aikataulusta kiinni, vaikka pidimme kahvitankkaustauon.

Kilpisjärven Retkeilymajalle tulimme jo melkein aikataulussa. Ahkiot lastasimme suoraan tilausbussista moottorikelkan ”perärekiin”. Itse menimme syömään lohikeittoa. Ruokailun jälkeen vaihdoimme hiihtovarustukset päällemme ja lähdimme kohti Kuohkimajärven varaustupaa. Perille saavuimme ennen klo 20.00. Tupa oli uusi, kylmä ja vesipisteetön. Mutta kaikki oli hyvin. Peseydyttyämme (hankipesu) söimme iltapalamme. Lunta sulattelimme vedeksi. Pirjo ja Lasse tekivät aamutouhuja, keittivät kiisselin. Kaija teki eväätkin jo valmiiksi(huomiseksi).

Nyt, kun sain tämän valmiiksi, kello on 22.10.

Hyvää Yötä Kaikille!

Toivotaan että lämpöä on vielä aamullakin.

toivoopi Leena

Hiihtoa noin 10 km

Sunnuntai 3.4.

Hyvin nukutun ja osittain valvotun yön jälkeen koitti varhainen aamun aloitus tuvassa kun Jari ja Lasse ryhtyivät puurontekohommiin paljon ennen klo 7.00 Vartin yli seitsemän olivat puuro ja keitto jo siirtyneet vatsoihimme. Koska lähtö oli sovittu 9:ksi, jäi hyvin aikaa huoltaa varusteita tai torkkua hetken. Klo 9 lähdimme jäätä pitkin ohittaen kolmen maan rajapyykin. Vaihteleva pilvisyys, välillä upeata auringonpaistetta ja kova tuuli olivat seuranamme koko päivän. Päivän haaste oli nousukarvattomien suksiongelmat, aamupäivän tihkusade sai lumet tarttumaan pohjaan. kun sitten alkoi nousu, rupesi suksi lipsumaan. Muutamilla huoltotauoilla saatiin hieman parannusta aikaiseksi ja noustiin tunturikoivikon läpi avotunturille. Siellä klo 12 määräsi Janne meidät kaivuu hommiin, ja niin syntyi lounastauko monttu, tarpeen se olikin koska tuuli oli kova.

Upeassa avotunturimaisemassa jatkoimme matkaa. Hanki kiilsi ja kimalteli vasta-auringossa, ympäröivät huiput oli hyvä katsella, kun matka eteni kohti Gappohyttaa. Välillä oli jopa hieman alamäkeä, ennen kuin edessä oli viimeinen rutistus, nousu tuvalle väsyneillä jaloilla. Kateeksi kävi niitä joilla alla oli nousukarvat!

Tupa oli hyvin varusteltu, kaksi makuuhuonetta, kylpyamme, keittiö, ruokatila ja olohuone. Vedeksi sulateltiin taas lunta. Tupa lämpeni nopeasti, ja se on hyvä, koska ulkona tuuli yltyi koko ajan auringon laskiessa hitaasti taivaalla. Nyt illalla ulkona on hieman hiljennyt, lettutaikina on vettymässä, olo on raukea.

Tultiin 15 kilometriä, mutta se ei kyllä kerro mitään. Seitsemän ja puoli tuntia suksilla kertoo jo vähän. Mutta reidet tietävät.

Kiitos tästä hienosta tunturipäivästä!

Maria

Maanantai 4.4.

Aamulla nousimme taas aikaisin n. klo 6.30. Kuuma puuro jo odotti meitä muita, kun Kaija ja Leena olivat sen valmistaneet. Aamu oli puoli aurinkoinen ja mikä parasta tuuli oli tyyntynyt. Gappohyttanin jätimme taas normaalisti klo 9.00. Lähdimme hiihtämään komeissa maisemissa, kun oikealle puolelle jäi Barras- tunturi ja vasemmalle puolen Pältsan. Matkalla näimme ahman jäljet. Kaksi tuntia saimme hiihtää komeissa maisemissa ja hyvässä säässä.

Klo 11.00 aikaan alkoi tuulemaan ja satamaan rakeita ja välillä alijäähtynyttä vettä, lounastauon pidimme kuitenkin normaaliin aikaan n. klo 12.00. Jylhien tunturien välissä nousimme vielä vähän matkaa ylöspäin kunnes avautui mahtava näköala Isdalenille. Lähdimme laskemaan upeita tunturirinteitä alaspäin. Oli mahtavat rinteet, joista selviydyimme hienosti muutamaa kaatumista lukuun ottamatta.

Tuuli oli laantunut ja aurinkokin paistoi komeasti. Rostahyttanille asti riitti pitkiä loivia laskuja. Auringon paistaessa saavuimme Rostahyttanille klo 18.00. Vietimme mukavan illan Rostahyttanin kämpässä, joka oli sopivan kokoinen meidän porukalle.

Jari

Hiihtoa 19 km

Tiistai 5.4.

Rostahyttanilla päivän aherrus alkoi klo 6.15 Marian herättäessä veden ja puuron keittoon. Keittiövuoromme sujui hyvin; aamiaiseksi Jarin tuomista hiutaleista makoisaa puuroa ja lisäksi mansikka-vaniljakiisseliä.

Mökki siistiksi, tavarat ahkioihin ja menoksi joen jäätä pitkin kohti Pältsaa. Joen jäältä punnerrusta harjannetta ylös. Suksi piti hyvin, tätä ennen onkin koettu suksien jäätyminen, lipsuminen ja uskomattomat paakut. Aurinko pilkisti pilvien välistä ja on hienoinen takatuuli. Luminen lakeus eli Moskanjärvi oli mahtava ylittää. Valkoisia, valkoisia ja mahtavaa ympärillä. Päivä oli muuttunut palkintomatkapäiväksi. Takin pystyi riisumaan. Aurinko alkoi paahtamaan ja matka jatkui upeissa tunturimaisemissa.


Saavuimme jälleen Ruotsin puolelle. Aloimme lasketteluosuuden Nordkalottenreitä jäi ylärinteeseen taaksemme. Pältsa kohosi huiman korkealla vasemmalla. Barras häämötti taustalla pyramidina. Pältsan tupaa lähestyessämme tuli koiravaljakot meitä vastaan. Pätsan tuvassa majoittauduimme kaikki päätyhuoneeseen kerrossänkyihin. Söimme ja saunoimme. Mielenkiintoista iltaohjelmaa saimme seuratessamme norjalaisia koululaisia, jotka pikkuhiljaa laskivat rinnettä alas kohti tupaa ajatuksissaan lämmin sänky. Koululaisten suunnitelmat aiheuttivat heidän keskuudessaan useamman kriisipalaverin ja palohälyttimen laukeamisen paistosten yhteydessä.

Pältsastuganin ympäristö oli haaveitteni toteuma. Pääsin toivomiini maisemiin hiihtovaelluksen myötä. Upeaa oli myös se, ettei päivä ollut niin rankka kuin edelliset, ja energiaa jäi ympäristön ihailuun jäi riittämiin. Iltamyöhällä sängyssä maisemien kertaamista, odotellessani talon toisen päädyn hiljenemistä. Koululaiset lopulta uupuneina hekin hiljenivät ja niin minäkin unten maille.

Kiitos päivästä

Pirjo
Hiihtoa 16 km

Keskiviikko 6.4.

Hyvin nukutun yön jälkeen herätys Pältsan tunturituvilla. Eilispäivän saunomisen jäljiltä oli vieläkin sietämättömän puhdas olo.

Aamutoimet aloitimme tavanomaisuudesta poiketen Ruotsin aikaa kello kuuden jälkeen, eli tunnin myöhemmin totutusta. Tänäänhän oli ns. luppopäivä, ei siis kiire minnekään eikä tarvinnut miettiä repun pakkaamista, koska yöpyisimme täällä Pältsalla toisenkin yön. Keittiövuorossa oli tänään kaverukset Matti ja Kalle, jotka olivat loihtineet uudenlaisen menyn. Yllättäen aamupuuron kanssa ei ollutkaan mustikkakeittoa vaan omenakanelikeittoa. Alkujärkytyksestä toivuttuamme totesimme keiton syötäväksi kelpaavaksi, ja jopa kiittelimme poikia rohkeasta päätöksestä.

Aamupalan jälkeen ryhdyimme luppopäivän viettoon. Matti päätti jäädä yksikseen hiihtelemään tänne alamaihin. Me muut päätimme yrittää Pältsan tunturin 1442 m korkean huipun valloitusta. Lähdimme tuvan pihalta puoli kymmenen maissa ja lähdimme jokilaaksoa seuraten nousemaan Pältsan länsipuolelle, koska Janne tiesi, että sieltä pääsisi kapuamaan ylös. Melkein kolmen tunnin hiihdon jälkeen olimme Pältsan juurella. Laitoimme sukset lumeen pystyyn ja lähdimme jalkaisin kipuamaan kohti huippua. Jossain vaiheessa nousua huomasin olevani Kaijan ja Jarin kanssa rinteillä huomattavasti ylempänä kuin Jannen vetämä ryhmä. Laiskuuttani ja ehkä tyhmyyttänikin emme laskeutuneet alas muun ryhmän luo, vaan lähdimme suoraan ylöspäin kohti huippua. Nousu oli melko vaativa, välillä etenimme jopa nelinkontin. Ylhäällä taukoa pitäessämme alkoi Pältsan huipulta puskea pilveä alaspäin. Tällöin teimme päätöksen laskeutua takaisin alas, varsinkin kun näimme Jannen ryhmän tehneen saman päätöksen. Alas tulimme heiluen, huojuen ja paikoitellen takapuoliluisua. lopulta olimme kuitenkin alhaalla ja ryhmä kasassa, hengissä, ilman loukkaantumisia. Ainoastaan Jarin housut kärsivät pientä pintavahinkoa. Sitten vaan kävellen suksille, sukset jalkaan, ja vanhaa latua takaisin kämpälle.

Takaisin tulimme n. puoli kuuden maissa. Päiväretkemme oli siis kestänyt 8 tuntia. Että tämmöinen luppopäivä meillä. Hyvä ettei niitä ole enempää.

Nyt on vatsa täynnä hyvää ruokaa, sauna lämpiämässä ja taitaa räiskäletaikinakin olla turpoamassa. On siis odotettavissa vielä miellyttävä ilta.

Kiitoksia kaikille tästä päivästä ja varsinkin tunturin tontulle vaihtelevista ilmoista.

Lasse
Hiihtoa 16 km ja kävellen 4 km

Torstai 7.4.

Luppopäiviä voi viettää monella tapaa. Kun muut lähtevät tuntureita valloittamaan, minulla on ollut tapana lähteä yksin päiväksi tunturiin hiihtelemään!

Tuvan vieraskirjan mukaan Pältsalla on tänä talvena käynyt 255 vaeltajaa. Tästä porukasta vain 7 o oli minua vanhempia. Eli tuli mieleen, että pitäisikö pappan jo antaa tilaa nuoremmille. Voi ei, ei vielä, vetohaluja kun on joka aamu vielä löytynyt kuin pienellä husky-koiralla.

Aamulla lähtiessämme olivat Pältsan puoleiset tunturit kokonaan sumun peitossa. Hetken hiihdeltyämme sumu levittäytyi ympärillemme niin, että reittimerkkejä näkyi enää vain yksi kerrallaan, tuntureita tai maaston muotoja ei näkynyt ollenkaan. Kivana väripilkkuna tuossa harmaudessa olivat vaeltajien kirkkaan väriset hiihtoasut. Sumusta johtuen emme uskaltautuneet omille latu-urille vaan pitäydyimme tiukasti kelkkareiteillä.

Sitten yhtäkkiä alkoi hieno näky. Tunturihuippu kerrallaan tuli näkyviin kaiken muun ollessa vielä sumun peitossa. Taukomme venähti aiottua pidemmäksi ”uusia” tuntureita ihailtaessa. Alkumatka oli pelkkää ylämäkeä alamäellä höystettynä. Niinpä monet meistä vaihtoivat hiihtämisen sauvakävelemiseen jyrkemmissä kohdissa.Sää vaihtui kirkkaaksi ja aurinkoiseksi juuri kun olimme tulossa päivän alamäkiosuudelle. Loppupäivä olikin yhtä juhlaa kun laskettelimme tunturirinteitä alas. Pidimme vielä yhden ylimääräisen tauon kun aurinkokin lämmitti niin mukavasti. Goldan tuvalle päästyämme huomasimme remonttireiskan olevan tuvan korjauspuuhissa. Hän kuitenkin ymmärsi korjata kalupakkinsa ja niin pääsimme majoittumaan ja ravitsemaan itseämme.

Vaellusviikkomme parani edetessään. Alkupäivien kovat tuulet jääpalasateineen ovat enää muisto vain. Tämä iltapäivä jätti hienon muiston koko viikolle. Kiitos myös Anssille pitoteipistä, jonka ansiosta sukseni toimivat taas erinomaisesti. Liisterit ja muut mömmöt ovat kohdallani enää sottainen muisto vain.

Kiitos myös kaikille vaelluskavereille hienosta viikosta.

Matti
Hiihtoa 15 km

PS. Olen nukkunut Pältsan saman tuvan samassa sängyssä jo 6 yötä. Jos ja kun tulen sinne vielä uudelleen, niin laitan sängyn laitaan kyltin ”Matti säng”.

Perjantai 6.4.

Rakas päiväkirja, olen Anssi Turusta. Kirjoitan Sinulle ensimmäistä kertaa, mukavaa että saan Sinutkin ystäväkseni. Niitähän Sinulla varmaan riittääkin, ihmisellä ystäviä ei koskaan ole liikaa. Minä puolestani olen saanut kahdeksan uutta, iloista ja niin reipasta ystävää.

Siis tästä päivästä halusit kuulla? No, aamu valkeni utuisena ja harmaana, mutta totuttuun tapaan aamun valkaisi aamiainen tällä kertaa a la Fagerlund. Hoidimme yhdessä Lassen kanssa tiskit ennen lähtöä.

Olimme suksilla aikaisemmin kuin yhtenäkään aamuna. Mahtavaa, kotimatka alkoi pirteässä säässä ja auringon valokin kirkasti latua. Malla ja Saana olivat hieman pilvessä, mutta aurinko armas oli nekin jo tökkinyt hereille. Vain taakse jäänyt Barras oli nuhruinen ja unisen oloinen, lieneekö käynyt täällä meillä riiuureissulla. Kettukin on varmaan tullut jostain laittomuuksista kun oli niin hätäinen, no tietäähän tuon. Saana vain paljastaa sulojaan saapuessamme tasamaahiihtoa tai tasajärvihiihtoa, mukavaa vaihtelua kerrassaan. Hiihtelynikin oli muuttunut sikäli että Lasse halusi kokeilla ahkionvetoa ja minulla rinkka, ihan mukava kokeilu, yllätys, yllätys. Pidimme useita taukoja, koska kellään ei kiirettä siviiliin ollut ja joidenkin vain piti syödä pelkästään syömisen ilosta. Minun ruokani oli syöty ja juotu.Onneksi Jari hieman täytti leipälaatikkoani, muutoin ravintopuoli oli määrältään riittävä….

Moi taas! Tässä nyt olin. kuuden tunnin tauko. Saunoimme, karskia keskustelua ja hieman oli myös prosentit mukana, siis miesten juttuja meidän poikien korville. Hauskaa!

Ruokailimme Retkun menun mukaan ja nautimme toistemme seurasta, upeaa! Urheat naishiihtäjämmekin viimein saapuivat aterialle, missä lie olleet. Remmi koolla taas, mikä helpotus. Muistelimme ja haaveilimme uutta tulevaisuutta ja etenkin vaellusta tänne jänkälle. Kuinkas muutenkaan prosentit mukana.

Palkitsimme Jannen pistopuukolla ruhtinaallisesta ja asiantuntevasta oppaan osasta, mies paikallaan! Hyvä Janne!

Kiitos kaikille ikimuistoisesta vaelluksesta, nähdään ja kuullaan!
Anssi
Hiihtoa 12 km

Muutama sana retkikunnan johtajalta.

Reissu onnistui kokonaisuudessaan hyvin, lukuun ottamatta muutamia pikku juttuja. Sääolosuhteet olivat vaihtelevat viikon aikana, jonka takia toivottavasti jokainen oivaltaisi sen, mikä merkitys hyvällä varusteella on (talvella).

Kiitän jokaista retkikunnan jäsentä onnistuneesta hiihtovaelluksesta Norjan ja Ruotsin avotuntureilla.

Janne

Takaisin