Login

 

Uusimmat uutisotsikot

TurkuRastit 2017 Lue lisää...
Kuutamohiihto Latumajalle 27.2.2018 Lue lisää...
Elä-Majapäivä 2018 Lue lisää...
Talkoolaisinfo Lue lisää...
Hanki jäsen Lue lisää...
Aluetoiminnastako hyötyä? Lue lisää...
Turun Ladun pankki ja tilinumero vaihtuu Lue lisää...
Turku-Rasteista Lue lisää...
Terveisiä Rantapuistosta Lue lisää...
TurkuRastit Lue lisää...

Tulevia tapahtumia

Ti 26.12. Kinkunsulatuskävely
La 6.1. Loppiaispatikka Latumajalle
To 11.1. Talkoolaisinfo
Ma 15.1. Maanantai-illan sauvailu
Ti 16.1. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ma 22.1. Maanantai-illan sauvailu
Ti 23.1. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ti 23.1. ELÄ-MAJA päivä
Ma 29.1. Maanantai-illan sauvailu
Ti 30.1. Tiistai aamupäivän sauvailu

MENNEITÄ TAPAHTUMIA

Liikuntaviikko 2016: Geilo, Norja

Pe/La 19-20.8.2016

Norjan retken väki kerääntyi kesäisessä perjantaitunnelmissa, Turun linja-autoaseman tilauslaituriin. Määräaikana kaikkien retkeläisten tavarat saatiin bussiin. Maran ohjastamana bussi siirtyi Turun satamaan, Viking linen terminaaliin. Ryhmämme 57 jäsentä sai hienon tunnistelaatan kantaakseen. Laivaan saavuttua kukin löysi petipaikkansa, teki tarpeelliset iltaruokailut ja nautina-ainehankinnat.

Lyhyen yöunen jälkeen väki oli terävänä aamiaisella puoli kuudelta ja täydellä vatsalla poistuttiin laivasta. Mara oli saanut bussin näkyvälle paikalle. Päästiin liikkeelle vähän seitsemän jälkeen. Matka sujui kitkatta E20-tietä. Pysähdys Värmland Rastassa meni suht rutiinilla, pienten leipätilaussekaannusten jälkeenkin. Matka jatkui puoli 12 jälkeen.

Mikäs siinä oli bussin kyydissä istuessa, ihailtiin ohikiitäviä maisemia. Oslo ohitettiin rantareittiä ja pitkien tunneleiden kautta. Norjan vauraus näkyi valtavina tietöinä heti valtakunnan rajalta lähtien.

Toinen kolmen vartin tauko pidettiin Hönefossissa, VIK'in värdshusissa samalla pikareseptillä kuin ensimmäinenkin, juusto- tai kinkkusämpylät.

Matka jatkui Golin kautta GEILOon, jonne saavuimme noin klo 18 suunnitelmien mukaisesti. Mikko haki huoneiden avaimet ja ajettiin majoitusrakennusten läheisyyteen.

Meille osoitettiin huoneisto 12, jonne majoitumme nopeasti. Pikavauhdilla käveltiin kylälle syömään ja ruokatarvikehankinnoille. Kämpille palattua olikin jo iltatoimien ja pitkän matkan vaatiman levon aika. Aamiaisryhmä touhutti vielä talon hiljennettyä.

-Ilkka-

Sunnuntai 21.8.2016

Ensimmäisenä retkiaamuna kokoonnuttiin klo 10 reippaana venyttelyyn ja kerrattiin hätänumerot. Kohta lähdön jälkeen tasamaa muuttui ylämäkivoittoiseksi. Polku oli kivikkoinen, tunturikoivikossa noustiin vähitellen yli 1000 m korkeuteen, puroja ylitellen ja hevosten jätöksiä ja polkujuoksijoita väistellen. Ylänkö saavutettiin ja vihdoin koitti lounastauko. Nopeasti oli porukka levittäytynyt eväitään nauttimaan.

Ennen matkan jatkumista alkoi kuulua hevosten kavioiden kopse ja ryhmä ratsastajia ohitti meidät iloisesti tervehtien. Saimmepa kunnon sateenkin niskaan, eipä olleet turhaan sadevehkeet mukana. Seuraava taukopaikka oli Hakkesetstolen tunturimaja, jossa kahviteltiin ja syötiin jäätelöt. Sitten alkoi vähitellen polku laskeutua ja vihdoin saavuttiin hissitasanteelle. Matkalla mukana olleet kasvitietoiset osallistujat bongasivat esimerkiksi Tähtirikon. Mukana oli myös ”tossurikko”, joka laskeutui hissillä alas laaksoon, muiden tullessa jyrkkää alamäkeä lihasvoimalla.

Matka kesti noin 6 tuntia ja kilometrejä kertyi 12 km. Norjalaisen saunan lämmityksessä ilmeni ongelmia, mutta suomalaisella sisulla siitäkin selvittiin. Vuotava löylykauha sai lattian lainehtimaan, onneksi apu löytyi keittiöstä. Kiisselikauha sai toimittaa illalla löylykauhan virkaa. Yhteiseksi illalliseksi nautittiin maukas lohikeitto, makeitten naurujen kera.

Mökki 34

Maanantai 22.8.2016

Aamutoimet hoituivat 10-hengen hytissä limittäin ja lomittain, niinpä kaikki ehtivät kuin ehtivätkin starttipaikalle klo 9.30. Venyttelyjen jälkeen lähdimme tarpomaan Ustedals-järven laavupaikalle. Ensin ylitimme litisevän golfkentän,  sen jälkeen jatkoimme vielä kosteammille betonipitkospuille, joilla vaelluskengät saivat Geilokasteen joko pohjan tai varren kautta. Fiksuimmat varvastelivat paljain jaloin ja säilyttivät kenkänsä kuivina.

Laavupaikka osoittautui hieman kulahtaneeksi ja minikokoiseksi meidän porukalle. Uimaranta oli upea, mutta ei ehkä illanviettoon ja karaokeiluun sopiva.

Klo 11 aikaan alkoi sataa ennusteen mukaisesti. Sateesta piittaamatta jatkoimme kohti Tuftea ja nyt oli sunnuntain tuntemusten perusteella aika päättää, haluaako vikkelästi ja korkealle kapuaviin vai valitseeko maisemaihailijoiden ja kehonkuuntelijoiden joukkoon. Asiaa ei tarvinnut kauan miettiä, sillä ykkösryhmän opas Mikko vilahti vikkelästi rinteeseen ja samaan porukkaan pääsi, jos sai Mikon kiinni.

Merja jäi opastamaan meitä viittätoista rauhallisemmin etenevää. Tehtiin säännöt selviksi: jos ohittaa oppaan, niin sanktiona saa rasittavan määrän etunojapunnerruksia!! Kuuliaisina lähdimme kiipeämään hengästyttävän jyrkkää ja kaunista rinnettä ylös etappina  karttaan merkitty nimetön vesiputous. Sopivasti tauotellen selvisimme huipulle, josta saimme ihailla alapuolellamme 1081 metrin korkeudessa kohisevaa vesiputousta. (matkaa huipulta sinne oli ainakin 8-kerroksisen talon verran).

Taukopaikka oli täydellinen ja aurinkokin alkoi helottaa ja niinpä kaivoimme kamerat ja eväät esiin. Roikotimme jalkojamme rinteellä ja pohdimme kallion syntyhistoriaa. Todisteeksi tästä ihanuudesta Reijo kuvasi meistä yhteispotretin. Raija rohkeana tyttönä kuikuili rotkon reunalla ja me muut olimme sydän kurkussa....

Alaspäin lähdettiin polvia ja hengitystä kuunnellen, hyvästeltiin kellokaulalampaat ja jatkettiin Tuftelovonille, jossa taa kohisi komea koski. Vielä piti löytyä viikinkiaikaisia muistomerkkejä, jotka lopulta osoittautuivat pelkästään reitin varrella oleviksi kylteiksi. Nähtiin myös käsi ojossa nököttävä 4-metrinen peikko, joka pyysi 300 Nkr:n tukea kuntoiluverkon ylläpitoon. Norjassa harrastetaan yleisesti myös koirapyöräilyä: koira vetää pyöräilijää niin lujaa kuin tassuista lähtee, ja vauhti hipoi kuuttakymppiä.

Selvisimme ehjin nahoin tyytyväisinä Geiloon, saaliina Marjatan keräämät sienet ja kasvibongeina ainakin vilukko, tunturipitkäpalko, kultarikko ja neliapila. Kilometrejä kertyi peräti 15,5 km!!! Reissun päätteeksi saunoteltiin ensin tarpojat ja sitten jalkineet.

Takk Merja og Norge!!

Vain kaksi oli joukosta poissa ja tässäpä Annen ja Karin päivä:

Sattuneesta syystä vietimme päivämme ”soppaillen” tutustuen Geilon keskustan vaelluskenkätarjontaan. Teimme onnistuneet kaupat ja nautimme sen päätteeksi leivoskahvit paikallisessa Cafe Moccassa. Mökkiin palattuamme odottelimme väsyneitä ja tyytyväisiä vaeltajia lämpimän saunan kera.

Mökki 35

Tiistai 23.8.2016

Kolmantena retkipäivänä aamu oli viileä, mutta sininen taivas lupaili lämmintä päivää. Mökki ykkösen aamutoimet sujuivat sulassa sovussa  jo rutiinilla, puoli 10 oltiin jo reippaina lähtöasemissa. Päivän retki suuntautui Dagaliin, noin 25 km Geilosta kaakkoon, joten luottokuljettajamme Mara päräytti linjabiilin käyntiin. Bussi nousi hitaasti, mutta vakaasti, ylös alas (nousua 6-7 %) serpentiiniteitä, meidän matkustajien ihastellessa maisemia. Jyrkillä ja kaltevilla laitumilla näkyi niin lehmiä kuin hevosiakin.

Piipahdimme Mikon kanssa Dagal Hotel:ssa tiedustelemassa taxitolppaa tms, saaden ystävälliseltä hotelliemännältä vastauksen, että taxit tulevat Geilosta (aivan kuin aavisteltiinkin), joten ei muuta kuin taxia tilaamaan, jotta saataisiin polvikipuinen Raimo Åan:n tunturituvalta takaisin sivistyksen pariin. Ystävällinen hotelliemäntä oli suureksi avuksi ja hetken päästä asia oli hoidossa, joten kiitimme ja palasimme bussille laiskanpulskean hotellikissan jäädessä respan pöydälle köllöttelemään.

Bussi parkkeerattiin levähdyspaikalle Ossjoen kupeeseen ja kävelyseurue valmistautui päivän koitokseen reippaasti venytellen. Marjatta jäi yskäisenä bussivahdiksi Maran hypätessä Geilosta tulleen taxin kyytiin opasmieheksi hakemaan Raimoa Åasta, 18 km:n päästä tunturituvalta.

Ylitimme Ossjoen sillan vuolaasti virtaavaa jokea ihastellen ja valokuvaten ja kun etujoukot jo Mikon johdolla lähtivät nousemaan kohti Perstolhovdaa niin viimeisetkin virtaavan veden lumoon joutuneet malttoivat jatkaa matkaa... Dagalin hiihtokeskuksen pihalla pidimme hengähdystaukoa katseiden viistäessä välillä kohti huippua – tuonne olisi suunta!!  Nousimme rinnettä ylöspäin kukin omaa tahtiamme ja välillä maisemaihailupausseja pitäen.

Vajaan tuhannen metrin korkeudessa jakaannuimme kahteen ryhmään, josta isompi lähti reippaasti kohti 1146 m:n korkeudessa olevaa huippua Mikon johdolla – olivat matkalla tehneet kuulemma korkeuskäyrän kävelysauvoista 1000 m:ssä.

Me maisemaretkeilijät lähdimme rinteen myötäisesti itään pitkin polkua, joka hävisi pian rakennustyömaan alle. Reippaat ja rohkeat retkeilijät jatkoivat kuitenkin etenemistä suunnitelman mukaan pehmeän soisesta maaperästä huolimatta. Evästauko pidettiin auringon lämmittäessä mukavasti puurajasta pongatussa vähemmän vetelässä paikassa. Kun eväät oli syöty, matka jatkui Ulla-Maijan johtaessa porukkaa taidokkaasti rinnettä alaviistoon vieden – ja kas, sieltähän se kadonnut polkukin taas löytyi. Tosin polkua ei paikoitellen poluksi olisi arvannut ilman oransseja reittimerkkejä!!

Ihastelimme ja maistelimme lakkoja naisporukalla miesten pitäessä huilipaussia tien laidalla. Ja taas ihailtiin Ossjoen virtaa, innokkaimmat ottivat oikeaoppisesti ansaitun jalkakylvyn kirkkaassa virtaavassa joessa.

Bussilla oli raukea tunnelma, Raimokin oli paikalla, aurinko lämmitti ihanasti... Lähellä oleva kauppa houkutti monia, kylmä juotava ja muut virkistysaineet taisivat tehdä kauppansa. Toisenkin ryhmän palattua lähdimme pikkuhiljaa kaupan kautta takaisin kotimökkeihimme Geiloon. Sauna ja herkullinen ruoka kruunasivat upean päivän!! Yöunille vaivuttiin hyvillä mielin!!

Mökki 1:n puolesta -Merja-

Keskiviikko 24.8.2016

Aamu valkeni pilvisenä ja sääennuste lupaili pientä sadetta myöhemmin päivällä. Aamutoimet sujuivat jo rutiinilla ja joukkomme oli valmiina lähtöön jo hyvissä ajoin ennen sovittua kokoontumisaikaa. Maanantain ”epistolan” ja venyttelyjen jälkeen pääsimme matkaan. Luvassa oli edellisiä päiviä lyhyempi ja leppoisampi lenkki vähäisine nousuineen.

Tarkoitus oli kulkea Usteåne-joen molemmilla puolilla itä-koilliseen ja sitten takaisin.

Ensimmäinen mielenkiintoinen kohde oli uusi kappeli keskustassa, jota ihailimme joen puolelta. Matkan jatkuessa otettiin ryhmäkuvia laiturilla. Taisivatpa jotkut käydä geokätkölläkin.

Matka jatkui ja ylitettiin joki. Kävelimme pitkin asfaltoitua rullaluistelubaanaa väistellen välillä pyöräilijöitä. Asfaltti loppui ja tulimme hiihtouralle. Sitä pitkin oli mukava astella. Hiihtomaasto olikin aika vaativa- ainakin omiin hiihtokokemuksiin verrattuna, kun vielä ottaa huomioon astmalääkkeiden käytön, niin ei ole ihme, että norjalaiset pärjäävät.

Aikamme hiihtouria talsittuamme tulimme hiekkatielle. Hiekkatieltä käännyimme taas talvireitille, siinä kohtaa olimme lenkkimme korkeimmalla kohdalla n. 840 moh. Jatkoimme alaspäin kohti jokea vähän matkaa ja sitten pohdimme evästauon.

Matka jatkui ja maasto kävi kosteammaksi. Lopulta oli jopa pitkoksia. Kohta olimme hiekkatiellä ja suunta kohti Geiloa. Jäteaseman ohitettuamme tulimme sillalle, josta moni otti koskikuvia. Noin puolen kilometrin jälkeen tulimme päätielle ja Brusletto puukkotehtaan myymälään. Jotkut löysivät sieltä ostettavaakin.  Sitten oli vuorossa vielä kappeli. Modernissa kappelissa ihailimme alttaritauluna ollutta isoa lasimaalausta, sekä puurakennusarkkitehtuuria.

Tämän jälkeen porukka levisi kuin Ellun kanat, kuka kylille- kuka kämpille. Meidän mökkimme porukka kävi kaupassa ja sen jälkeen lähdimme kämpille. Edellisten vähän vaativimpien päivien jälkeen tällainen kevyempi lenkki on tietysti perusteltua, vaikkakaan ei kovin tyypillistä patikointia Norjassa. Ennusteltu sade alkoi vasta kämpille päästyämme, joten ajoitus oli onnistunut. Kämpillä normaalit iltatoimet ja hyvillä mielin nukkumaan.

-Helge-

Torstai 25.8.2016

Aamu alkoi yhteisellä aamupalalla, jonka olivat valmistaneet keittiövuorossa olevat.

Lähdimme bussilla matkaan. Alkumatka oli jo ensimmäiseltä päivältä tuttua tietä bussin parkkipaikalta Hakkesetstolen tunturimajalle, joka ohitettiin vauhdikkaasti. Vähän matkaa kuljettuamme joukko lampaita kiirehti karkuun läheiselle kalliolle, turvallisen välimatkan päähän tarkkailemaan meitä ohikulkijoita. Polku oli vaihteleva, kivikkoinen ja soinen. Monin paikoin olivat sauvat tarpeen kosteikon ylitykseen.

Hieno lounaspaikka löytyi tunturilammen rannalta, jossa uskaliaammat jopa kävivät uimassa. Lounaan jälkeen päiväunikin maistui yhdelle kulkijalle, joka heräteltiin jatkamaan matkaa. Polku jatkui jyrkästi ylöspäin. Luontotietoiset löysivät verkkolehtipajuja ja vaivaispajuja, sekä hyvin vanhoja katajia, iäksi arvioitiin n. 600-800 vuotta. Tämän päivän huiputus oli Birgithovda 1173 moh. Huipulla otettiin ryhmäkuvia. Päivän sää oli mitä parhain.

Tuulen henkäystäkään ei kuulunut, vain kenkien narinat. Tänään näimme lukuisia vaeltajia samoilla poluilla. Merjan vetämän loppuvenyttelyn jälkeen Mara toi meidät taas turvallisesti takaisin. Majapaikalla odotti lämmitetty sauna ja kotimiehen kirveellä korjaamat lauteet. Kuten muinakin päivinä kokoonnuttiin yhteisen ruoan ääreen. Lopuksi kirjattiin reissuvihkoon päivän tapahtumat.

Mökki 34

Perjantai 26.8.2016

Liikuntaviikon viimeisen vaelluspäivän aamu alkoi rankkasateella. Pilviverho oli niin harmaa, että suurin osa ryhmästä ei uskonut sen lakkaavan koko päivänä. Kaksi innokasta päivävaeltajaa ilmoittautui kuitenkin ryhmän mukaan jossa oli kahdeksan henkilöä. Hoidettuamme asiamme Geilon keskustassa, mm. vaeltajien avainten haku jatkoimme kohti avotuntureita (Fagerheim).

Päästyämme bussilla viehättävälle Fagerheimin tunturimajalle kiersimme tuvan ympäri ja päätimme jäädä kahville kun satoi vielä hiukan. Juotuamme kahvit sade oli lakannut ja lähdimme patikoimaan tunturiin. Maisema oli upea ainakin meille, jotka emme ole Lapin tuntureilla vaeltaneet. Maa oli kostea runsaiden sateiden jäljiltä.

Nautimme lounaan kauniilla paikalla pienessä tihkusateessa puolentoista tunnin vaelluksen jälkeen, sitten tuuli yltyi ja päätimme lähteä takaisin majatalolle. Päästyämme majatalolle päätimme liikuntaviikon kunniaksi nauttia proseccon Marin hyvässä seurassa. Tunnelma oli sisällä lämpimän rauhallinen, vaikka ulkona pauhasi tuuli. Lopuksi kaikki vaeltajat olivat palanneet ja lähdimme kohti kotimökkiä Maran turvallisessa kyydissä.

Mökki 35 -Paula ja Senjariitta

Lauantai 27.8.2016

Aamuherätys oli jo noin klo viisi, sillä aamupuurot piti vielä ehtiä keittää ja syödä ennen kotimatkan alkua. Mökki tyhjennettiin hyvällä tempolla ja 6.30 pakattiin bussiin retkeilijöiden varusteet, klo 7 oltiin jo matkalla kotiinpäin. Tunnelma bussissa oli rauhallinen, maisemia ihailtiin vielä viimeiseen asti linjabiilin ikkunasta. Norja näytti meille kauneuttaan hienossa säässä!!

Matkasimme samaa reittiä samoin taukopaikoin ja -eväin kuin tullessamme ja ongelmitta olimme Tukholman terminaalissa pian klo 18 jälkeen. Mikko ja Ilpo jakoivat hyttikortit ja siirryimme odottamaan laivaan pääsyä. M/S Viking Amorella irrotti köydet klo 20 paikallista aikaa ja vietyämme tavaramme hytteihin kokoonnuimme notkuvien pöytien ääreen buffettiin.

Nautimme runsaista pöydän antimista ja juomista porukalla kaikessa rauhassa ja ruokailun jälkeen osa lähti shoppailemaan, osa muuten vaan kuljeksimaan ja osa kenties viihteelle. Yö sujui rauhallisesti ja aamulla heräsimme jo kotisuomen puolelta, Mara kuljetti meidät taas turvallisesti päätepisteisiin. Hyvin mielin onnistuneen reissun jälkeen vilkutimme heipat ja lähdimme kohti kotejamme. Valokuvaillassa taasen nähdään!!

Mökki 1 -Merja ja Jyri

PS. Perjantaina retkeillessämme n. 40 km Geilosta länteen saimme tuta minkälaista on olla tuntureilla kun myrskyää. Meidän jo päätettyä retkemme Fagerheimin tunturiasemalle nousi alueelle ukonilma. Tuulen suunta kääntyi ja viidessätoista minuutissa järvelle nousi vaahtopäät. Tuli pimeää, salamoi  ja tietenkin myös jyrisi. Katselimme tunturiasemalta tuota ilmaa ja olimme tyytyväisiä, että olimme ehtineet sisälle asemalle. Tuo sama ukonilma tappoi n. 320 poroa vain n. 50 km päässä meistä. Vielä meitä lähempänä olivat kolme vaellusryhmäämme. Onneksi heille ei sattunut mitään pahempaa, saivat vain kunnon kasteen. Tiedon porojen kuolemasta saimme vasta koti-Suomessa.

Mikko

Takaisin

 

webmaster@turunlatu.fi | Layout 2007 Aboa Ohjelmistot Ky | Viimeisin päivitys: 6.12.2017 19:22:49