Turun Latu ry - Melonta

Melonta

2700 KILOMETRIÄ MUKAVAA MELONTAA!

Aivan ensimmäiseksi kiitos kaikille tiistai-melontoihin osallistuneille vaihtelevasta ja tapahtumarikkaasta kesästä. Tietenkin melonta on pääasia, mutta hyvinkin mielenkiintoisia tarinoita kuuli melonnan lomassa. Kohteemme olivat tutut; meloimme Förille, Raisionjoelle, Pikisaareen, Majakkarantaan, Kuusiston salmeen, Kirkkoherran ympäri ja tietenkin suosituinta reittiämme Vihtilän ympäri. Vihtilä on rauhallinen saareke kanaaleineen ja lintutorneineen Friskalanlahden laitamilla. Matkan kuluessa tutkittiin tekniikoita ja kerrottiin lähivesien paikannimiä niitä vielä tuntemattomille. Kanoottien kanto ja pesu sujuivat hienosti yhteistyönä.

Päiväretket pääsivät vauhtiin vasta loppukesästä. Elokuun puolessa välissä 9 melojaa starttasi kohti Paraista tavoitteena Paraisten kanoottiklubin vaja. Vapparnin ylitys mennen tullen kovassa tuulessa lisäsi melkoisesti aallokkomelontakokemusta. Niin paljon, että osasta melojia sitä oli mukavampi muistella vasta rannalla. Tähän retkeen osuivat kummallisimmat väylän ylitykset ja uskomattomat selitykset niihin. Timo oli turvanamme, kiitokset siitä hänelle.

Yksi kesän kohokohdista oli eittämättä suurten purjelaivojen lauantaina Eikan järjestämä yömelonta Teatterisillalle ja takaisin. Turvaohjeen ja Myllysillan alitusluvan kanssa sekä myös valaistuneina lähti noin 20 melojaa kohti Aurajokea. Tuli- ja akrobatia-esitys The Elements tuli myös reissulla nähtyä, samalla oli outoa, että yöllä kaikki hajut ja veden virtaus tuntuivat voimakkaimmilta kuin päiväsaikaan. Pimein osuus oli takaisin tullessa Hirvensalon sillalta vajalle melottaessa. Tuntui hiukan epätodelliselta kun valoja näkyi edessä siellä täällä ja oma otsalamppu valaisi vain pienen osan edessä olevaa merta.

Kauden päätösmelonta osui lokakuun puolelle (aloitimme 31.5) aurinkoiseksi lauantaiksi. Tällöin nähtiin myös tiistaimelojien historian ensimmäinen alkujumppa. Siitäkin selvittiin… 5 melojaa kiersi Kulhon ja pikkusaaren ruskan värittämässä luonnossa.

Teksti: Soile Kottonen ja Oiva Kottonen
Kuvat: Eino Väärä

Oikea väline oikeaan käyttöön Melonta

Kanoottia hankkiessa ja valitessa on paikallaan miettiä, missä ja mihin tarkoitukseen kanoottia käytetään. Kanootin muoto vaikuttaa sen ketteryyteen, nopeuteen, kestävyyteen ja kuormattavuuteen. Eri tarkoituksiin suunnitelluissa kanooteissa painottuvat eri ominaisuudet ja useimmiten kanootin muoto on eri ominaisuuksien kompromissi. Kilpakanootissa tärkeintä on nopeus ja toisena ääripäänä olevassa koski- eli slalomkajakissa ketteryys. Kanootin, niin inkkarin kuin kajakinkin, sivuttaisvakavuuteen vaikuttavat pohjan leveys ja reunojen pyöreys sekä painopisteen sijainti.

Jokaisen kanootin on mallista riippumatta vedellä täyttyneenäkin pysyttävä pinnalla eli kelluttava. Kanootin pitäisi kellua vaakasuorassa, joten kellukkeita on oltava molemmissa päissä. Tarkoitus on, että veden varaan joutunut henkilö voi käyttää kanoottia kellukkeenaan. Myös kanootissa olevat varusteet edesauttavat kanootin kellumista. Inkkarikanooteissa näkee käytettävän paljon ilmatiiviitä varustetynnyreitä, jotka toimivat myös hyvinä kellukkeina. Ne ovatkin helppokäyttöisiä ja käytännöllisiä pakkauksia, ja niitä on saatavissa melonnan ja retkeilyn erikoisliikkeistä.

Inkkari sopii sisävesille

Kanadalaiskanootti eli intiaanikanootti eli inkkari on kanneton, avoin kanootti, yleensä kahden melottava, jossa on penkit istuimina. Melat ovat yksilapaisia ja etu- ja takapenkkiläinen melovat eri puolilta kanoottia. Inkkarimelaan tartutaan kuin lapioon, toisella kädellä käsikahvaan ja toisella melanvarteen riittävän alhaalta. Inkkari on retkimelontaan erityisen sopiva kulkuväline, koska siihen mahtuu runsaasti retkivarusteita ja sen kantavuus on hyvä. Retki-inkkarin tavallisin pituus on noin 5 metriä ja valmistusmateriaaleina käytetään polyeteeniä, lasikuitua tai alumiinia.

Inkkariin meno ja siitä poistuminen on nopeampaa ja helpompaa kuin kajakissa. Inkkarin suuntavakavuus, nopeus ja ketteryys riippuvat mallista. Joissakin malleissa oleva ulkopuolinen köli parantaa jonkin verran suuntavakavuutta, mutta kokemuksen myötä ohjaaminen onnistuu melalla. Matalissa vesissä ja koskissa kölistä on vain haittaa. Inkkarikanootissa tulisi olla tavaroiden kiinnittämistä varten sisäpuolella esimerkiksi narulenkit tai koukut. Retki-inkkarissa on hyvä olla myös aallokkopeite, joka pitää veden laidan ulkopuolella. Peitteen on oltava niin vahva ja hyvin kiinnitetty, ettei isokaan aalto paina peitettä sisään. Hyvällä peitteellä varustettua inkkaria voidaan sanoa joka sään retkeilyvälineeksi.

Kajakki on ketterä

Eskimoiden kanootti, kajakki, on matala ja kannellinen kanootti, joko kajakkiyksikkö tai kajakkikaksikko. Kajakissa istutaan pohjalla tai kuppimaisessa istuimessa ja sitä melotaan kaksilapaisella melalla. Kajakkien ominaisuuksina intiaanikanootteihin verrattuna on suurempi nopeus eli virtaviivaisempi muoto ja ketteryys, joka saavutetaan pyöristetyllä kananmunamaisella pohjamuodolla. Kajakin kansi on kupera ja reunat pyöristetyt, mikä auttaa aaltojen tuoman veden virtaamista pois kanootin kannelta.

Kajakissa on myös vahvat jalkatuet, jotta istuma-asento olisi tukeva ja melan liikkeet välittyisivät kajakkiin heti. Sisäänmenoaukon reunoista on saatavissa polville tukea, mikä ominaisuus on edellytyksenä eskimokäännöksen tekemiselle. Aukkopeite on jokaisen kajakin perusvaruste, se estää veden valumisen kajakin sisätiloihin ja tuo näin mukavuutta ja lisää melonnan turvallisuutta. Mallista riippuen saattaa kajakissa olla joko kiinteä peräsin tai peräsin, jota ohjaillaan jalkaterillä paineltavilla ohjainlaitteilla.

Hyvä mela on varren kiinnipitokohdasta aivan sileä, jotteivät kädet hierry rakoille. Melan tulee myös istua hyvin melojan käteen eli melan valinta on yksilöllinen asia. Huono, sopimaton mela väsyttää turhaan käsiä, jolloin retkimelonnan nautinto katoaa. Varren materiaali vaikuttaa myös melonnan mukavuuteen. Puuvartinen mela tuntuu lämpimältä kädessä, mutta metallivartinen mela on huolettomampi ja kestää paremmin iskuja ja kolhuja. Retkimelonnassa joudutaan toisinaan ottamaan tukea pohjasta, rantakivistä ja laiturista, mikä asettaa lisävaatimuksia melan valinnalle.

Melontatoimikunnan vastuuhenkilö:
Eino Väärä puh. 0400-836 922
melonta@turunlatu.fi

Su 12.2.	Talviriehapäivä
Ma 13.2.	Maanantai-illan sauvailu
Ti 14.2.	Tiistai aamupäivän sauvailu
Ma 20.2.	Maanantai-illan sauvailu
Ti 21.2.	Tiistai aamupäivän sauvailu
Ma 27.2.	Maanantai-illan sauvailu
Ti 28.2.	Tiistai aamupäivän sauvailu
Su 4.3.	Lumikenkäretki
Ma 5.3.	Maanantai-illan sauvailu
Ti 6.3.	Tiistai aamupäivän sauvailu
Ma 12.3.	Maanantai-illan sauvailu

Uusimmat uutisotsikot

Tulevia tapahtumia

Melonta