MENNEITÄ TAPAHTUMIA
Viron pyöräily 4.-8.7.2010
Lähtöpäivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Iloinen ja innokas joukko pyöräilijöitä
kokoontui Turun linja-autoasemalle, jossa pyörät pakattiin pakettiautoon kuljetusta varten. Me pyöräilijät nousimme
linja-autoon, joka vei meidät Helsingin Länsiterminaaliin. Siellä pyörämme jo odottivatkin meitä. Viritimme
taas pyöriimme ja ajoimme Tallink Star –laivaan. Matka kohti Tallinnaan sujui joutuisasti välipalaa tankaten, tuota pikaa
olimmekin jo perillä. Ajoimme pyörät laivasta ulos Tallinnaan satamaan. Odottelimme jonkin aikaan, kunnes vetäjät
saivat pyöräilykartat ostettua. Sitten lähdimme ajamaan kohti 10 kilometrin päässä olevaa majapaikkaamme
Viimsin kylpylää. Ajoimme pyörätietä lähellä rantaa ohittaen laululavan sekä Piritan uimaranta-alueen.
Leppoisan matkamme jälkeen saavuimme kylpylään, jossa pyörillemme oli varattu erillinen lukittava tila. Pääsimme
majoittumaan huoneisiimme. Jonkin ajan kuluttua oli vuorossa tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin kylpylän toiminnasta sekä
tarjottavista hoidoista. Innokkaimmat lähtivät vielä pyöräilylenkille. Päivällisen saimme nauttia
ravintolan noutopöydästä terassin lämmössä istuen. Illalla oli vielä mahdollisuus tutustua sauna-
ja uima-allasosastoon.
Ensimmäisen pyöräilypäivän aamu koitti lupaavasti aurinkoisena. Runsaan kylpyläaamiaisen jälkeen
suuntasimme kohti Tallinnan länsipuolisia osia. Tallinnan läpi ajaminen osoittautui haastavaksi, koska pyöräilyteitä
ei juuri ollut, liikenne oli vilkasta eikä pyöräilijöitä otettu siinä määrin huomioon kuin Suomessa.
Lopulta kuitenkin selvisimme onnekkaasti väljemmille vesille ja pidimme ensimmäisen tauon paikallisessa ostoskeskuksessa. Matka
jatkui leppoisasti esikaupunkialueen halki kohti maaseutua aurinkoisesta säästä nauttien, maisemia ihaillen. Noin
kolmenkymmenen kilometrin jälkeen enemmistön päätöksellä päätimme kääntyä
takaisin kohti Tallinnaa ja Viimsiä. Poikkesimme vielä yhdelle monista uimarannoista, jonka puiden katveeseen leiriydyimme
eväitä syömään. Uskaliaimmat kävivät myös meressä. Paluumatkalla ajoimme jälleen
kieli keskellä suuta läpi Tallinnan. Todellisen vaaratilanteen aiheutti mutkan takaa putkahtanut raitiovaunu, josta ei
varoitettu millään tavalla, mutta huh selvittiin.
Toisen pyöräilypäivän retken aloitimme tutustumalla lähellä olevan kotiseutumuseon ulkoalueeseen.
Matka jatkui kohti läheisen rantaseudun teitä, joiden varrella olevia huviloita tutkailimme rauhallisesti ajaen.
Ohitimme mm. Lennart Meren hulppean huvilan. Lopulta löytyi avoinna oleva kahvila, jossa pidimme taukoa. Pyöräilykartta
jätti meidät pulaan, koska se oli suomalaisittain epätarkka ja kattoi vain rajallisen alueen. Matka jatkui ja uhmasimme
kielletyn ajosuunnan merkkiä. Tie päättyi aitaan, mitäs nyt? Käännyimme takaisin ja paikallisilta neuvoa
kysyen päädyimme ’oikotiehen’. Talutimme pyöriä pitkin polkua, joka jyrkkeni jyrkkenemistään, lopulta
jouduimme kantamaan pyörät ylös – hyttysten syödessä minkä kerkesivät. Pääsimme kuin
pääsimmekin takaisin isolle tielle. Tuntematon, kurainen metsätie päättyi soranottopaikalle, mutta
täältäkin selvittiin ulos. Lopulta olimme mielestämme seikkailleet tarpeeksi ja päädyimme
Piritan alueen purjehdusklubille virkistäytymään ennen paluuta kylpylään.
Kolmannen pyöräilypäivän kohteena olivat vesiputoukset. Toivorikkaina lähdimme matkaan. Ajoimme
teollisuusalueen läpi ja päädyimme lopulta Narvan maantien moottoritietyömaalle. Päätimme
palata takaisin teollisuusalueelle ja valitsimme toisen tien, joka päätyi liikenneympyrään. Jälleen
matka jatkui ja lopulta edessä oli kaatopaikka. Tämän jälkeen palasimme teollisuusalueelle ja
paikalliseen matkustajakodin kahvilaan. Putouksia ei lopultakaan löytynyt, joten palasimme kylpylään.
Osa lähti vielä lisälenkille, osa Tallinnan keskustaan ja osa jäi hengailemaan kylpylään.
Sitten koitti kotiinlähdön aika. Pakkasimme tavaramme ja hyvästelimme Viimsin sekä kylpylän.
Ennen laivaan nousua osa poikkesi vielä hakemaan ’juomatuliaisia’ kotiin vietäväksi. Sitten nousimme
Helsinkiin menevään laivaan ja sanoimme näkemiin Tallinnalle! Vastassa oli pistävän kuuma
Helsinki ja pakettiauto, johon pyörät taas lastattiin. Sitten bussin nokka kohti Turkua monta pyöräilykokemusta
rikkaampana!
Matkaan mahtui monenlaista kommellusta lähinnä puutteellisista apuvälineistä (pyöräilykartta,
toimimaton GPS) johtuen. Kannattiko siis lähteä? Jo vain! Viimsin kylpylä majapaikkana oli erinomainen,
runsaalla aamiaisella pärjäsi pitkälle iltapäivään ja uima-allasosaston palvelut olivat
nautinnollisia kuuman pyöräilypäivän jälkeen. Ilman muuta kannattaa välillä ottaa
riskejä ja suunnata uusiin maisemiin. Suurkiitos vetäjille ja kanssapyöräilijöille!
Mirja ja Marja