MENNEITÄ TAPAHTUMIA
Ruskavaelluksella Muotkan kairoille
1. - 10.9.2000
Mikon Porukka
TORSTAI 7.9.2000
Herätys kello 6.30. Aurinko oli jo taivaanrannan yläpuolella ja paistoi täysin pilvettömältä taivaalta. Yöllä oli ollut arviomme mukaan -6ºC (jään paksuus kotilompolon rannassa mittarina, noin 4 millimetriä). Yöllä oli ollut myös komeat revontulet, kertoivat Pirjo ja Mirja, jotka olivat olleet tätä mahtavaa luonnonilotulitusta todistamassa.
Aamutoimien jälkeen päästiin taas varsinaiseen päivätyöhömme, ts. vaeltamaan. Niinpä Taunon raito alkoi nousta tunturiin kello 9.10.
Parin kilometrin taipaleen jälkeen saavuttiin Stuoraäytsin autiotuvalle. Autiotuvan näkeminen oli ainakin allekirjoittaneelle ensimmäinen tässä maailmassa. Tupa oli hirrestä rakennettu, makuutilat olivat kuudelle, pöytä, kaasukeitin, kamina ja pieni talousnurkkaus, jonka pöytätasolla olivat sulassa sovussa pienois-Uusi Testamentti ja neljän kuninkaan kirja. Ulkotilassa oli halkoliiteri puolitäytössä mahtavasta kelohongasta sahattuja pölkkyjä polttopuuksi. Myös pilkkomistyökalut näyttivät vajasta löytyvän. Lisäksi tuvalla oli mainio nuotiokehä, kaivo ja taisipa olla vielä puuceekin. Erikoisesti jäi mieleen komea portti sisääntulopolulla, oli rakennettu käsivarren paksuisista, riippumaan asetetuista puukalikoista. Rakennelma näytti hienolta, isokokoiselta tuulikellolta. Autiotuvalla kohtasimme myös kaksi vierasta vaeltajaa.
Matka jatkui vanhaa polkua takaisin Tirroon päin, sitä samaa kymmenen kilometrin kurun pohjaa, jota jo eilen oli kuljettu vähän idempänä. Polun vasemmalla puolella oli koko ajan joko kauniita kapeita järviä tai näitä järviä yhdistäviä pikkujokia.
Päivän kuumat kupit nautittiin kurun pohjalla pienen tievan takana tuulensuojassa. Siinä myös kuivateltiin vielä aamulla kosteaksi jääneitä varusteita, ennen kaikkea teltat.
Matka jatkui puron ylityksen jälkeen vasemmalle kurun rinnettä, vanhaa postipolkua, ylös ja niin oltiin taas pian puurajan yläpuolella siinä avarassa autiudessa, jonkalaista en olisi uskonut maailmassa olevankaan. Tässä autiudessa sitten taivallettiin noin kolme tuntia törmäämättä minkäänlaiseen vesistöön. Vain yksi ihmetystä herättävä mänty seisoi ikuisella vartiopaikallaan siellä, missä sen ei olisi pitänyt olla, korkealla puurajan yläpuolella.
Nähtiin yksi valkosiipinen riekko ja vasemmalla tunturissa pari poroa ja vähän myöhemmin viiden poron lauma, joka pian katosi edessämme avautuvaan koivuviidakkoon. Näimme myös päivän aikana useita porojen talviruokintapaikkoja vanhoine talvisine heinänpahnoineen. Ihmettelimme myös erikoista pensasmuotoista koivua, jota ei aikaisemmin oltu nähty.
Illalla oli edessä melko vuolaan Nirva –joen ylitys, joka sujui ongelmitta. Yöleiripaikka löytyi noin puolitoista kilometriä joesta pohjoiseen koivikkoisesta, ilta-aurinkoisesta rinteestä, johon pian kohosi pieni telttakylämme kaikkine tarpeellisine laitoksineen ja toimintoineen. Tämä tarina päättyy kuten monet muutkin hyvät tarinat iltanuotiolle leirikylän laitamilla. Todella hieno päivä jopa säänkin puolesta. Matkamittariin kertyi tänään 14 kilometriä.
Kirjoitteli ryhmän ensikertalainen Aarno Pakarinen