Login

 

Uusimmat uutisotsikot

TurkuRastit 2017 Lue lisää...
Kuutamohiihto Latumajalle 27.2.2018 Lue lisää...
Elä-Majapäivä 2018 Lue lisää...
Talkoolaisinfo Lue lisää...
Hanki jäsen Lue lisää...
Aluetoiminnastako hyötyä? Lue lisää...
Turun Ladun pankki ja tilinumero vaihtuu Lue lisää...
Turku-Rasteista Lue lisää...
Terveisiä Rantapuistosta Lue lisää...
TurkuRastit Lue lisää...

Tulevia tapahtumia

Ti 26.12. Kinkunsulatuskävely
La 6.1. Loppiaispatikka Latumajalle
To 11.1. Talkoolaisinfo
Ma 15.1. Maanantai-illan sauvailu
Ti 16.1. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ma 22.1. Maanantai-illan sauvailu
Ti 23.1. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ti 23.1. ELÄ-MAJA päivä
Ma 29.1. Maanantai-illan sauvailu
Ti 30.1. Tiistai aamupäivän sauvailu

MENNEITÄ TAPAHTUMIA

Käsivarren vaellus 08/2017

Kean ryhmässä: Jari, Pirjo, Lasse, Jarmo, Hely, Pertti, Kea, Markku, Reijo ja Maarit

Lauantai 12.8. - Bussista ensimmäiselle yöpaikalle

Täysinäinen bussi starttasi perjantai-iltana klo 20 kohti Kilpisjärveä, läpi suomen ajeltiin kesäyössä, torkuttiin kuka missäkin asennossa. Kilpisjärvellä vaihdettiin varusteet, jonka jälkeen kurssi jatkui Norjan puolelle. Bussista jäimme Didnojohkan joen sillan pielestä. Siitä lähdimme nousemaan loivaa ylämäkeä kohti Suomen rajaa. Noin kolmen kilometrin jälkeen löysimme hyvän leiripaikan Nimettömän järven rannalta Gardeborrin tunturin juurella.

Illalla joutessamme valloitimme kyseisen tunturin ja kiersimme järven. Osa porukasta pulahti järveen.

Pirjo ja Lasse

Sunnuntai 13.8. - Didnojoen vartta Lossujärvelle

Aamulla lähdettiin aamujumpan jälkeen Didnojoen vartta pitkin kulkemaan ylöspäin. Matkalla bongailtiin kasveja: keltano, siniyökönlehti (kukkivana). Lounaspaikalla nähtiin nuori koskikara ja tähtirikkoa, sekä talvio. Ennen lounasta ylitimme Didnojoen. Lounaan jälkeen suuntana oli Didnojärvi ja Njargajärvi. Sitten tulimmekin Suomen rajalle ja ylitimme rajan ja yöpaikaksi valikoitui tasanne Lossujärven rannalla.

Lintubongauksia: Kapustarinta ja tylli.

Päivällisen jälkeen päätettiin, että lettuja syödään Haltin huiputuksen jälkeen. Osa käveli iltakävelyllä läheiselle huipulle. Nukkumaanmeno oli Pirjon iltajumpan jälkeen.

Maarit

Maanantai 14.8. - Lossujärveltä Vuomakasjärvelle

Aamulla heräsimme Kean ohjeistuksen mukaan klo 7.00. Aamujumpan jälkeen pääsimme liikkeelle n. klo 9.00. Lossujärveltä lähdettiin kohti Urttasjärveä Lossun tuvan (mökin) kautta. Ilma oli kolea ja sadetta saatiin aina välillä. Lounastauon pidimme Urttasjärven rantamissa, hiukan tuulen suojassa ilman sadetta. Sade tosin alkoi heti kun lounasta alettiin valmistella. Lounaan jälkeen sadevarusteet päällä kohti Rimmajärveä ja edelleen Luohtojärveä.

Kivikkoisessa maastossa jatkoimme kohti päämääräämme, Pihtsusjoen ylittävää kahlaamoa. Tästä Kea oli jo vähän etukäteen luonut meille paineita. Kahlaamolle tultuamme valmistauduimme laittamalla crocsit jalkaan ja sukat pois, housut polviin ja vaelluskengät kaulaan. Vesi tuntui raikkaalta ja kivet liukkailta, mutta kaikki selvisivät vammoitta; voittajan fiilis. Pian sen jälkeen leiriydyimme sateen ropistessa.

Reijo

Tiistai 15.8. - Vuomakasjärveltä Meekolle

Aamu Vuomakasjärven pohjoisrannalla. Ilma vaihtelevaa, välillä sadetta ja navakkaa tuulta. Aamutoimien ja päivän palaverin jälkeen lähdimme Meekovaaran suuntaan. Vuomakasjoen vartta vaeltaessamme saimme ihailla Meekovaaran alarinteen todella jylhiä jyrkänteitä.

Meekojärven varaustuvalla pidimme lounastauon, nyt sateettomassa, mutta tuulisessa kelissä. Tästä suuntasimme vuolaan tunturivirrran yli siltaa ylittäen. Leiripaikan löysimme joen vastarannalta Saivaaran törmän siintäessä edessämme. Pienen lepopaussin jälkeen päätimme vielä iltalenkiksi kipaista Saivaaran huipulla katsomassa onko se UKK:n muistolaatta siellä ja olihan se. 3.9.1980 Urhon 80v. päivä. Näkymät huipulta olivat mahtavat: Skadjajärvi, välissä Venemaa, Venejärvi, Saijärvi, Reikämaa, jonka jälkeen Jogasjärvi ja taustalla mahtava Annjaloanin jyrkänne luonnonsuojelualueineen. Tätä kaikkea ihaili myös merikotka, joka viihtyi seurassamme kahteen otteeseen. Myös kapustarinta, alli, piekana, räystäspääsky, korppi, sekä "tuntematon" muuttohaukka eivät kaihtaneet kulkuamme.

Tunturin kasveista tuli nähtyä napa- tai tunturihärkki, pikkutervakko, kullero, tunturinäkkärä, siniyökönlehti ja oli niitä muitakin

Hely ja Pertti

Keskiviikko 16.8. - Meekon laaksosta Kuonjarjoen tuvalle

Päivä oli jo noussut kolme tuntia sitten, kun nousimme teltoistamme ylös. Bierfejohka kohisi vieressämme. Aurinko paistoi kirkkaasti idästä Meekonvaaran pahtaan,joka kimmelsi ruskeissa säyissä. Siellä jossain kallion reunoilla piti pesää piekana. Aamupalan jälkeen lähdimme matkaan. Kuljimme hiljalleen, katselimme ympärillemme, vetäen raikastuvaa ilmaa keuhkoihimme, joka askeleesta nauttien. Polku kulki sileätä kangasta, jossa kanerva- ja jäkälälaikut muodostivat kauniita kuvioita. Hetken kuluttua eteemme tuli pihtus ja toinenkin. Jäimme hetkeksi niitä ihailemaan. Pihtus, eli kapustarinta pistää aina pillinsä soimaan kun ihminen lähestyy.

Näköala oli laaja erämaahan, jossa näkyi vaaroja ja jänkiä, kimmeltäviä jokia, järviä ja lampia silminkantamattomiin. Yhdentoista maissa ei enää näkynyt samoja vaaroja ja jokia, vaan olimme ohittaneet pisteen jossa maisemat muuttuivat. Kuitenkin erämaa jatkui ja tuli uudet joet ja vaarat. Puoli yhden maissa pidimme lounastauon Sigtagurrajoen varrella. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ei näy kyliä eikä taloja, taivaanrannan haaleassa sinessä auringon alla.

Pikkuhiljaa alkoi taivaalle muodostua pumpulipilviä, pilvet tiivistyivät ja tummenivat ja tuuli yltyi, kunnes saavuimme asentopaikalle Kuonjarjoen autiotuvalle. Pystytimme leirimme autiotuvan viereen. Emme vielä ehtineet pystyttää telttojamme kun porotokka oli ihmeissään, kun olimme niiden kulkureitillä. Pitkän pohdinnan jälkeen ne ymmärsivät kiertää vähän kauempaa.

Illalla alkoi taas sataa. Nukahtaessani tunsin olevani lähellä maata ja taivasta. Sain hyvin nukuttua raikkaassa ilmassa, lämpimässä makuupussissa. Näitä ihania hetkiä eivät voi ymmärtää muut, kuin ne jotka tulevat tänne ja kokevat sen.

Jari

Torstai 17.8. - Lähtö Kuonjarjoelta kohti Saarijärveä

Sade ropisi teltan kattoon varmaan koko yön, onneksi se lakkasi, kun nousimme laittamaan aamupalaa. Pääsimme 9 aikaan liikkeelle, pari kilometriä kuljettuamme saimme vähän märkää tuulta vasten kasvoja - taisi siinä vähän sataakin. Nousimme rinnettä ylös, jonka takaa näytti tosi tummalta, mutta kun pääsimme tunturin harjalle, olikin selkeää ja maisemat huikaisevia, Saana muiden tunturien joukossa. Kalottireitti nousi siinä kohtaa melkein tuhanteen metriin, siitä jatkettiinkin melko kivassa puolipilvisessä säässä, kunnes n. klo 12.00 pysähdyimme puron varteen lounaalle. Hyvä että ehdimme syödä, kun sadekuuro jo laittoi meidät liikkeelle. Kahden aikaan tulimme Saarijärven mökille, jossa nautimme ilmasta, joka oli lämmennyt ja maisemista. Tunnin verran vielä jatkettiin, kunnes tulimme Kean suunnittelemalle leiripaikalle. Teltat pystytettiin, joku kävi uimassakin, tehtiin ruokaa ja otettiin rennosti. Leiri oli Coahppejavrin rannalla, Saarijärvellä. Järven rannalla olevalle Muurivaaran huipulle päätimme tehdä iltakävelyn. Siellä on Norjan ja Suomen rajapyykki vuodelta 1925. Taas oli yksi päivä tuonut hienoja kokemuksia ja maisemia hyvässä seurassa.

Markku

Perjantai 18.8. - Muurivaaran juurelta Tsahkaljärvelle

Yön vietimme Voahppejavri-järven rannan hienolla niemekkeellä Norjan puolella. Aamuyöllä satoi pienen sadekuuron ja herätessämme teltat olivat märkiä. Aamutoimien aikaan tapahtui leirissämme ylilento, sillä 2 kaakkuria teki yllämme kaarroksia kaakattaen ja lopulta lensivät pois. Pääsimme jatkamaan matkaa noin yhdeksän aikaan kivikkoiselle polulle.

Kuljimme Kalottireittiä Coahppeluoppal-järven ohi ja tulimme taas Suomen puolelle. Taukoa pidettiin jossain Másetjavren ja Másetvarrin välillä. Cahkaljärven rannalta löytyi taas hieno leiripaikka Saanatunturin näkyessä vastarannalla.

Järvellä uiskenteli taas kaakkuri ja lintu ehti poistua ennen kuin kamera oli esillä. Täällä olimme viimeisen yön ennen kuin aamulla poistumme maastosta Kilpisjärven keskustaan. Retki on ollut todella hieno mukavassa porukassa, että kiitos vaan kaikille jäsenille. Erityiskiitos asiantuntevalle ja tarmokkaalle oppaallemme Kealle.

Tunturiterveisin Jarmo.

Lauantai 19.8. - Tsahkaljärveltä Kilpisjärven Retkeilykeskukseen

Yöllä satoi taas vettä ja leirissä oli itikoita roppakaupalla. Tehokkaiden ja kohtalaisen lyhyiden unien jälkeen nousimme aamulla jo hyvin varhain ja nopeimmilla (Jari ja Jarmo) oli teltat sekä muut varusteet kasassa jo klo 5.30. Aamutoimet hoidettiin nopeasti ja olimme valmiita lähtemään viimeiselle lyhyelle vaelluspätkälle kohti Kilpisjärven keskustaa klo 6.15.

Kulku pois erämaasta kohti mukavuuksia sujui leppoisasti ja kukin maisteli vielä viikon elämyksiä mielessään. Kuljimme pois Käsivarren hienosta erämaasta Tsahkaljärven kivikkoista rantapolkua pitkin. Perillä ja vaelluksen päätöspisteessä nappasimme maalikuvat porukasta ja suuntasimme retkeilykeskukseen tuhdille ja ansaitulle aamupalalle, sekä saunan lämpöön. Matka kohti Turkua käynnistyi täydessä retkibussissa klo 11.00.

Kokonainen vaellusviikko on nyt täynnä ja kohta koittaa paluu takaisin arkeen. Sitä siivittää kuitenkin muistot hienosta vaelluksesta. Viikko on ollut mieletön elämys tässä vaellusporukassa, jonka mukana olen saanut kulkea. En voisi olla vähempää kiitollinen hienoista yhteisistä elämyksistä, leppoisista vaelluspäivistä, tunturivenyttelyistä ja -liikunnasta, iloisesta puheensorinasta ja naurusta, sekä rikkaista matkalla jaetuista kertomuksista.

Kiitän syvästi, että olen saanut olla osa tätä vaellusta, joka rikastuttaa ja lämmittää mieltäni erityisesti tästä eteenpäin. :)

Kea

Kuvat: Ryhmäläiset

Takaisin

 

webmaster@turunlatu.fi | Layout 2007 Aboa Ohjelmistot Ky | Viimeisin päivitys: 6.12.2017 19:22:49