Login

 

Uusimmat uutisotsikot

TurkuRastit 2017 Lue lisää...
Kuutamohiihto Latumajalle 27.2.2018 Lue lisää...
Elä-Majapäivä 2018 Lue lisää...
Talkoolaisinfo Lue lisää...
Hanki jäsen Lue lisää...
Aluetoiminnastako hyötyä? Lue lisää...
Turun Ladun pankki ja tilinumero vaihtuu Lue lisää...
Turku-Rasteista Lue lisää...
Terveisiä Rantapuistosta Lue lisää...
TurkuRastit Lue lisää...

Tulevia tapahtumia

Ti 26.12. Kinkunsulatuskävely
La 6.1. Loppiaispatikka Latumajalle
To 11.1. Talkoolaisinfo
Ma 15.1. Maanantai-illan sauvailu
Ti 16.1. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ma 22.1. Maanantai-illan sauvailu
Ti 23.1. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ti 23.1. ELÄ-MAJA päivä
Ma 29.1. Maanantai-illan sauvailu
Ti 30.1. Tiistai aamupäivän sauvailu

MENNEITÄ TAPAHTUMIA

Syysvaellus 2012
Ruotsin ja Norjan suurtuntureille 10.8. 19.8.2012



1. päivä lauantai 11.8.

Lähtö 10.8.2012, klo 20.00 syysvaellukselle Ruotsin ja Norjan suurtuntureille. Lähdössä tuli pieniä mutkia, kun ovet eivät sulkeutuneet ja lähdettiin vaihtamaan bussia Ruissalontielle. Ei muuta kuin tavarat ja porukka uuteen bussiin ja lähtö alkoi vasta klo 21.20. Matka meni oikein hyvin ja rauhallisesti porukan nukkuessa. Pysähdyksiä oli ihan tarpeeksi ja tarpeeseen. Aina otettiin bussissa luku, joka oli 49.

Aamupalalla olimme Pellossa ja siitä matka jatkui Kilpisjärvelle, jossa olimme klo 15.00. Liikuntaviikkolaiset jäivät sinne mökkeihin ja me muut jatkoimme matkaa retkeilymajalle syömään ja vaihtamaan vaellusvaatteet päälle.

Meitä tuli vene MALLA noutamaan rannalta ja toi meidät Kolttahaminaan, josta meidän vaelluksemme alkoi. Meitä oli 3 ryhmää, yht. 22 henkilöä.

Vaelsimme noin 5 km. Kävimme kolmen valtakunnan rajapyykillä ja katselimme erilaisia kukkasia luonnossa esim. Lääte, Puna-ailakki, Norjanjäkkärä, Metsäkurjenpolvi jne. Päivä oli kaunis, puolipilvinen ja hieman tuulinen. Lämmintä oli myös.

Teltat pystyyn, iltapesulle ja iltapalalle.

Kiitos mukavasta päivästä vaelluskavereille ja Ilpo oppaalle. Kiittää Mervi

2. päivä sunnuntai 12.8.

On ilta ja ystäväni Hannan syntymäpäivä, muttei ole kenttää, mikä on vain hyvä. Ei ehkä syntymäpäivien kannalta, mutta mulle lepoa ja rauhaa mobiilimaailmasta.

Heräsimme aamuseitsemältä Ilpon herätykseen. Se siis tarkoitti, että olimme nukkuneet erinomaisesti, koko yön. Huh, täällä teltassa on jo nyt lämmin.

Olen tekemässä kirjeestä taksvärkit Tiinan ja Sadun välissä. Tänään on minun keskivuoroni, sillä päätimme tasapuolisesti kiertävästä makuupaikka-järjestelmästä. Samoin teltta, kepit ja trangia kiertävät rinkasta toiseen ja yhteispeli pelaa erinomaisesti. Satu on mukana vasta ensi kertaa, mutta on heti kuin vanha tekijä.

Matka itse taival aamulla heräsimme Ruotsissa, kun toinen vaelluskunta oli Norjassa ja kolmas - liekö jäänyt Suomeen. Mutta Norjassa mekin olimme tuossa tuokiossa. Riksgränsen till Sverige kuvattiin. Samoin kuvattiin lukemattomia ja taas lukemattomia kukkia; tallennettu on ja osin toistoa eilisestä; lääte, norjanjäkkärä, lapin orvokki, tähtirikko, nurmitädyke jonkun kuninkaallisen kukkanen, sitten pieni sininen, joka avaa kukkaset vain auringon paisteella ja monia muita myös.

Lounas syötiin siis aivan niin kauniissa paikassa että sinne menisin ”ulos syömään” milloin vain jos joku komea mies kutsuisi. Tämän paikan maisema oli vailla vertaa, upea, ihana ja hieno ja kaikki muut adjektiivit kaupan päälle.

Leiri pystytettiin joen rantaan. Olimme ehkä jo huikan ensimmäisen vaelluspäivän uuvuttamia. Söimme ja miten ihanaa; pienet ystävämme olivat luikkineet omille teilleen. Ruoka maistui. Ja kuten Jorma matkalla sanoi. Me olemme jotenkin etuoikeutettuja, kun saamme olla täällä.

Sini

3. päivä maanantai 13.8.

Päivän suunnitelmiin Ilpo oli kaavaillut Paras tunturin huiputtamista päivärepuilla. Näin lähdimme matkaan tasan klo 9.00. Matka eteni kevyesti tunturin juurelle asti, Annamarin ryhmä nousi hieman meidän edellä. Paras tunturi on Norjan puolella ja 1419 m korkea.

Nousu alkoi aika pian muuttua jyrkäksi, joten taukoja pidimme aika usein. Aurinko tuli pois pilvestä ja piristi mieltämme raskaassa nousussa. Nousimme ja nousimme, välillä aivan kivikossa, mutta ylhäällä olimme hieman puolenpäivän jälkeen. Annamarin ryhmä otti meidät huipulla vastaan.

Matkalla kuvasimme ja tunnistimme kymmeniä tunturikasveja. Kiitos opas Ilpolle, hyvästä kasvien tuntemisesta. Huipulla kiersimme sen kolmasti vastapäivään, laitoimme huipulle kiven, kuvasimme ja nautimme lämmintä kaakaota. Maisemat ylhäältä olivat todella hienot.

Alastulo sujui nopeammin vaikka olikin ajoittain hankalaa. Leirissä olimme taas kello viiden aikoihin, matkaa kertyi noin 15km. Auringonpaiste otti hieman voimiamme lopussa.

Leirissä oli iltatoimet ja iltajumppa.

Kiitos kaikille hienosta päivästä, Jorma.

4. päivä tiistai 14.8.

Heräsimme Ilpon hyviin huomeniin ja aurinkoiseen aamuun klo 6.00. Aamutoimet sujuivat hyvin ja hyvillä mielin, kun sää meitä hemmotteli ja edessä vain noin kaksi tuntia rinkkavaellusta.

Matkaan pääsimme sovitusti klo 8.00, kilometrejä tuli noin 5 telttapaikalta telttapaikalle. Gappohyttanin läheltä Njearrejohkan varteen lähelle Pältsaa.

Leiriydyimme ja lounastimme, varhaisen luonaan. Lähdimme klo 12.00 huiputtamaan Pältsaa. Tiina ja Jorma päättivät jäädä leiriä vartioimaan. Me muut suuntasimme kulkumme kohti Pältsa tunturia.

Matka taittui rivakasti, tuntui paljon helpommalta kuin eilinen Barraksen huiputus. Maisemat olivat ihania. Poroja oli satoja lumipaljakoilla tunturien rinteellä vilvoittelemassa. Jorman mittari oli näyttänyt +30C0 , lämmin sää. Ylös Pältsälle menimme noin 3 tuntia, ylhäällä viivyimme ihailemassa maisemia ja valokuvasimme noin tunnin. Alas tulimme rivakasti noin 2,5 tuntia. Kukkia taas ihailimme mennen tullen. Tunturi pitkäpalko jäi mieleen.

Leiriin palatessamme Jorma kertoi löytäneensä hyvän peseytymispaikan ”porealtaan”, siellä me nautimme. Ruokailimme ja palautimme itsemme rentoutuen ja jumpaten.

Kirjoitan tämän toisten jo kuorsatessa. Mervin ja Jorman seurustellessa kalajuttuja, pitäen mulle seuraa.

Kiitos päivän retkiseurasta ja Hyvää yötä kaikille, toivoopi Leena.

5. päivä keskiviikko 15.8.

Aamulla klo 9 olimme lähtövalmiina aivan niin kuin pitikin. Aamupuurot oli syöty ja aamutoimet tehty. Aamu oli lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Suuntasimme kohti Isdalenia, aamupäivän maasto oli kivikkoista nousua, mutta matka taittui kuitenkin melko nopeasti. Ihastelimme kirkasvetisiä järviä ja jylhiä maisemia. Puolenpäivän aikaan olimme (ainakin tämän päivän osalta) korkeimmassa kohdassa eli noin 1000m:ssä.

Lounastauon vietimme rinteessä vesiputouksen äärellä, jossa innokkaimmat kävivät kastautumassa.

Iltapäivällä maasto oli helppokulkuista, vihreitä niittyjä ja mättäitä, kun laskeuduimme kohti Rostahyttanin riippusiltaa. Iltapäivällä oli myös useita purojen ylityksiä ja hienoja vesiputouksia. Aurinko oli mennyt taivaalle kerääntyneiden kumpupilvien taakse ja tuuli oli yltynyt. Vielä olisi noin 3km yöpymispaikalle.

Noin klo 17.20 vihdoin sopiva telttapaikka löytyi Adjavardun lähistöltä, tumma taivaanranta ja ukkosen jyrinä sai meidät varautumaan sateeseen. Loppujen lopuksi vältyimme niin ukonilmalta kuin sateeltakin ja ilta oli aurinkoinen. Ainoa kiusa oli nuo himokkaat norjalaishyttyset, jotka eivät antaneet hetkenkään rauhaa.

Kiitos kaikille tästä mukavasta päivästä. T: Tiina

PS. Matkaa kertyi tänään noin 15 km.

6. päivä torstai 16.8.

Aamulla herätys klo 7.00 ja pääsimme liikkeelle tasan klo 9.00. Matkaa teimme helppokulkuisessa maastossa loivasti nousten ja sitten alkoi alamäki kohti leiripaikkaa, joka oli hiekkaharjanteen päällä.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin sekä ukkosti. Näimme kuinka haukka metsästi pikkulintua.

T: Janne

7. päivä perjantai 17.8.

Aamulla heräsimme klo 6.00 pilvisessä säässä. Virkuimmat kävivät pulahtamassa viereisessä joessa. Aamutoimet hoituivat rivakasti, joten pääsimme lähtemään hieman ennen kahdeksaa. Taivalsimme hiekkaharjulta Pältsa tuvalle tervehtimään tupaisäntää. Sen jälkeen nousimme jyrkkää rinnettä ylöspäin ja pysähdyimme välillä hengähtämään ja katselemaan taaksemme alas laaksoon, kun aurinko paistoi paikoitellen. Meidän onneksemme päivä oli pilvinen ja kapuaminen tuntui siedettävämmälle kuin alkuviikon auringon paahteessa.

Aina kun katsoimme, että kohta ollaan mäen päällä, niin edessä aukeni taas uusi nousu. Aamupäivä olikin nousua nousun perään suunnatessamme Ruotsista Suomeen läpi kivikoiden ja soiden. Lounastamaan pysähdyimme järven rannalle puolilta päivin.

Nousimme vielä tunnin verran ylöspäin, jonka jälkeen alkoikin alamäki kohti kolmenvaltakunnanrajaa mustien kukkien valtakuntaan. Matkan varrella näimme poroja lumilaikuilla ja kivankellon tapaisen kukan, jolla oli hiirenvirnan lehdet. Kohokohtana päivälle oli kahden maakotkan liitely taivaalla aivan autiotupa järven yläpuolella. Sekaan oli liittynyt myös haukka. Loppumatkan autiotuvalle kiisimme kotkan lailla Sinin johtaessa joukkoa läpi verkkoaitaportin.

Autiotuvalle saavuimme neljän maissa iltapäivällä ja siellä meitä odottikin jo edellispäivästä tutut Tampereen pojat, jotka ohittivat meidät puolessa välin päivää. Koska meitä oli liian monta nukkujaa laverille, päätimme tehdä tasapuolisen jaon. Tamperelaiset lattialle.

Iltaa vietettiin perinteiseen tapaan. Ensin mentiin uimaan hyytävään kylmään järveen. Itse en uinut, koska vietin eilen tarpeeksi aikaa joessa kylpiessä. Samalla kuuntelimme kuikka akan valitus huutoa uroksen ollessa lietsussa.

Vastarannan nuoriso tai keskiajan kynnyksellä olevat naiset pitivät myös möykkää. Puhtaina ja uudelleen virkeinä teimme päivällistä auringon paisteessa järven rannalla. Taisi siinä muutama huikkakin tulla otettua samalla, kun seurasimme kuikka pariskunnan avioelämää, joka lähenteli paljolti ihmiselämää. Sanoja ei ymmärretty, mutta nehän kaikki voivatkin kuvitella, kun mies palaa reissultaan. Naiset eivät ole ikinä tyytyväisiä mihinkään.

Loppujen lopuksi valitushuudot kuitenkin loppuivat ja istun hiljaisessa paikassa järven rannalla kirjoittamassa tätä, kuunnellen vain tuulessa havisevia tunturikoivuja ja laineen liplatusta.

Kiitoksia mahtavasta ensimmäisestä vaellusreissusta kaikille vaellustovereille ja oppaalle.

T: Satu

8. päivä lauantai 18.8.

Aamuherätys kämpässä neljältä, Turun ja Tampereen ryhmät yhtä aikaa. Puurot, keitot ja teet/kaakaot naamariin ja matkalle kohti Siilaskoskea aamusumun vaikuttaessa näkyvyyteen.

Matka alkoi noin puoli kuusi taas hitaalla rytmillä ylämäkeen odottaen sumun hälvenemistä. Matkalla kuulimme taas kuikkarouvan vaikerrusta, jokohan ukko taas lähti liesuun. Hieman ennen Kitsi-putousta sumu hälveni ja taas saimme nauttia maisemista.

Parkkipaikalle pääsimme neljän tunnin vaelluksen jälkeen. Bussimme oli siellä jo odottamassa muiden vaeltajien jo ollessa autossa nauttimassa virvokkeita, tavarat autoon ja sitten retkulle saunaan. Saunottuamme lähdimme Artic Polarin huoneistoa kohti, josta liikuntaviikkolaiset mukaan bussiin, pitkä ajomatka alkoi kohti Turkua klo 12.30 ja olimme Turussa noin klo 06.00 sunnuntaiaamuna.

Oli jäähyväisten aika, mutta tapaamme vielä valokuvaillassa tiistaina 11.9.

T: Ilpo

PS. Päivän ”jekku” ihmettelin mihin matkavaatteeni olivat joutuneet kassistani, jonne ne ihan varmasti olin laittanut. Ne löytyivät kuitenkin sieltä mihin olin ne jättänyt, eli tuolilta kotoa sunnuntaiaamulla.

Kaiken kaikkiaan retkemme on ollut onnistunut kaikkien ryhmien osalta. Lämmin sää on suosinut matkaamme, ”parempi hikoilla lämpimässä, kuin palella märkänä kylmässä”, huiputimme tuntureita, tunnistimme havaitsemiamme lukuisia tunturikasveja.

Kiitos vielä kaikille mukavasta matkaseurasta, seuraavaksi alamme jo miettimään tulevia retkikohteita ja retkisuuntia.

Ilpo

Kuvat: Jorma Laakso

Takaisin

 

 

webmaster@turunlatu.fi | Layout 2007 Aboa Ohjelmistot Ky | Viimeisin päivitys: 6.12.2017 19:22:49