Login

 

Uusimmat uutisotsikot

TurkuRastit 2017 Lue lisää...
Kuutamohiihto Latumajalle 27.2.2018 Lue lisää...
Elä-Majapäivä 2018 Lue lisää...
Talkoolaisinfo Lue lisää...
Hanki jäsen Lue lisää...
Aluetoiminnastako hyötyä? Lue lisää...
Turun Ladun pankki ja tilinumero vaihtuu Lue lisää...
Turku-Rasteista Lue lisää...
Terveisiä Rantapuistosta Lue lisää...
TurkuRastit Lue lisää...

Tulevia tapahtumia

Ti 26.12. Kinkunsulatuskävely
La 6.1. Loppiaispatikka Latumajalle
To 11.1. Talkoolaisinfo
Ma 15.1. Maanantai-illan sauvailu
Ti 16.1. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ma 22.1. Maanantai-illan sauvailu
Ti 23.1. Tiistai aamupäivän sauvailu
Ti 23.1. ELÄ-MAJA päivä
Ma 29.1. Maanantai-illan sauvailu
Ti 30.1. Tiistai aamupäivän sauvailu

MENNEITÄ TAPAHTUMIA

Syysvaellus 2016
Norjan Hardageviddaan 19-28.8.2016
Ilpon ryhmä

Linja-autoasema Turku, perjantai 19.8. ja lauantai 20.8.

Klo 19 bussissa melkein kaikki liikuntaviikolle ja vaellukselle osallistuvat paikalla, vain satamassa mukaan liittyvät kaksi henkeä puuttuivat.  Oli aika lähteä Turun Ladun perinteiselle syysretkelle, joka tällä kertaa suuntautui Norjaan, liikuntaviikko Geiloon ja vaeltajat Hardangerviddalle. 

Satamassa meitä odottivat puuttuvat henkilöt. Bussi ajoi laivaan ja me muut terminaalissa saimme maihinnousukortit ja hyttiliput. Laivalla (Viking Grace) oli vapaa-aikaa matkalaisille, vasta aamulla ohjelma alkoi aamiaisella ja sitten bussiin ja matka Tukholmasta kohti Geiloa voi alkaa.

Kaksi taukoa oli suunniteltu matkalle, toinen Väsessa Ruotsin puolella ja toinen Vikissä Norjan puolella. Ajoitukset menivät kohdilleen, vaikka Väsessä kaikki ei ollutkaan valmiina kuten oli sovittu sähköpostitse. Maili ei ollut kulkenut Rastan toimistosta keittiön puolelle, silti keittiö hoiti hommat tosi tyylikkäästi. Pääsimme lähtemään aikataulussa eteenpäin. Norjan puolella kaikki olikin valmiina meitä odottamassa ja siellä saatiin pysähdys tehtyä suunnitellusti.

Maisemat muuttuivat matkan jatkuessa jylhemmiksi ja saavuimme illansuussa Geiloon, missä Mikko kävi hakemassa liikuntaviikkolaisten mökkien avaimet, ja sitten mökeille, missä liikuntaviikon porukat jäivät pois kyydistä. Vaeltajat jatkoivat bussilla ylös Hakkesetstolenin tunturiasemalle, missä telttavaeltajat ja me muut jäimme pois. Telttailijat lähtivät eteenpäin ja kaksi ryhmää tupavaeltajia jäi suoraan kämpälle. Ehdimme sopivasti majoittumaan ennen päivällistä, välittömästi majoittumisen jälkeen suoraan päivälliselle. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka kuuluivat meidän iltaohjelmaamme, juotavaksi oli valittavissa: viinin, oluen ja veden välillä. Ruoka maistui ja kaikille oli sopivasti ruokaa. Istuimme sitten vielä vähän aikaa ennen kuin menimme nukkumaan.

Millaista säätä huominen toisi tulleessaan. Jää nähtäväksi…

Ilpo

Hakkesetstolen. sunnuntai 21.8.

Aamulla heräsimme auringon paistaessa huoneeseen. 6.30 Ilpo-oppaamme kävi koputtamassa oveemme n. klo 7.00 varmistaen, että olimme heränneet. Aamiaiselle menimme klo 8:ksi, aamiainen oli riittävä. Teimme aamiaispöydästä eväät päivän vaellusta varten. Päivän reitti oli suunniteltu Hakkesetstolenista Tuvan tuvalle, matkaa oli n. 15 km. Aurinko paistoi lähtiessämme. Huiputimme kolme huippua. Sateen saimme, kun oli tarkoitus lounastaa.Kapusimme tuvalle, joka oli rinteessä ennen Ustetindetin huippua. Siihen tullessa aurinko alkoi meitä helliä. Söimme ”lounaamme” ja sen jälkeen huiputimme Ustetindetin. Sieltä ihailimme ympärillämme olevia maisemia ja tunturien huippuja. Vihreän eri sävyistä maisemaa ja useita järviä sekä lumisia kohtia tunturien lailla.

Jatkoimme matkaa hyvillä mielin kasveja tutkaillen. Sade taas kerkesi meiltä kastelemaan, vartti ennen Tuvan tuvalle tuloa. Vaatteet saimme sitten kuivaushuoneeseen. Suihkuun pääsimme myös. Huoneemme oli taas hieno johon majoituimme.

Päivällinen oli 8.30. Ruoka oli luxusta. Paikka miellytti meitä kaikkia. Historiaa kuulimme paikasta, paikan ”vävy pojalta”.

Nukkumaan menimme n. klo 22.00

Hyvää yötä Leena

Tuva, maanantai 22.8.

Aamuherätys tuttuun tapaan klo 7.00. Aamupalaa sietää kehua: mainiota pehmeää puuroa annosteli emäntä, pöydissä monta laatua juustoa, lihaa ja vaikka mitä. Ja kahvia isosta pannusta.

Ruoan jälkeen valmiit täydet termokset odottivat meitä Tuva tarroineen. Lähtö kohti Åania klo 9.30, sadevaatteet laitettiin päälle pian lähdön jälkeen, mutta loppujen lopuksi päästiin vähällä sateella ja kuivin kamppein – vain housunlahkeet vähän märkinä. Pääpiirteittäin päivän profiili oli se, että ”ensin noustiin ylös ja sitten tultiin alas” Nousu tapahtui pitkästi, alas jotakuinkin nopeasti, suhteellisen lyhyen matkan aikana. Maisemat olivat komeita.

Pidettiin kaksi lounastaukoa; 7 kilometrissä ja noin kilometri ennen Åanin tupaa. Majoituimme isoon kaksikerroksiseen hirsitaloon (2+2+6+4). Suihku toimi 25 NOKin kolikoilla, osa rohkeista naisista kävi pesulla joessa. Uida siellä ei kuulemma voinut. Kasvikirjaa tutkittiin ja kenkiä kuivateltiin koko 14 hengen seurueella.

Koko päivänä nähtiin muita vaeltajia vain yksi nuori perhe, äiti, isä ja pieni tyttö. Illallisella alkuruoaksi parsakaali + kukkakaalikeittoa, norjalaisia lihapullia hernesoseen, porkkanan ja perunan kanssa… Jälkiruokakahvit haettiin erikseen … ja niitä odotellessa juttu lensi. Emäntä unohti koko kahvit.

Nukkumaan, noin kello 22

Matti 

Åan, tiistai 23.8.

Kuva: Erna Mäkelä

Totuttuun tapaan alkoi tuvassa kolistelu ja tavaroiden siirtely hiukan ennen seitsemää aamulla naapuriheimon porukasta. Jäi yksi ”tupavaeltaja ” matkasta jalkaongelman takia. Oppaat hoitivat asian tyylikkäästi ja järjestivät hänelle kyydin Geiloon, jossa hän voi liittyä päivävaeltajien joukkoon.

Aamuvalmistelut sujuivat aiempaa ripeämmin koska hoidimme talouspuolen jo illalla. Näin pääsimme matkaan jo heti yhdeksän jälkeen. Lähdimme vaeltamaan kuun loistaessa ja auringon paistaessa lämpimästi.

Päivä oli tosi lämmin ja lähes tyyni. Ensimmäiset kolme kilometriä taittuivat nopeasti maantietä kulkien, mutta kun pääsimme polulle, osoittautui se melko kivikkoiseksi ja hidaskulkuiseksi. Matkalla pysähdyimme lounastauolle kohtaan, josta saatoimme ihailla upeaa jokivartta ja tuntureita sen takana tulosuuntaan.

Lounaan jälkeen vaellus jatkui hetken matkaa lampaiden toimiessa matkan johtajina. Tästä rohkaistuneena uskalsin itsekin ottaa oppaan aseman, kun lampaat väistyivät omille teilleen. Kahvitauolla kaksi leideistämme virkistäytyi uimalla.

Perille Heinseteriin päästiin väsyneinä, mutta päivään tyytyväisinä vasta klo 16.30. Matkaa taitettiin yhteensä n. 17 km.

Ja illalliseksi saimme… yllätys, yllätys… norjalaisia lihapullia!

Huomenna seikkailut jatkuvat.

Totte

Heinseter, keskiviikko 24.8.

Aamulla heräsin klo 6.30 ja lähdin aamu-uintiin.

Aamupalalle klo 8.00, syötiin aamupuuroa, leipiä ja juotiin kahvia ja teetä. Sitten tehtiin matkalle eväsleivät mukaan. Vaeltamaan lähdettiin klo 9.10. Ilma oli hieman pilvinen ja tuulinen koko päivän, välillä aurinko paistoi. Matka alkoi, ylösnousua n. 3.5 km ja sitten alas ja taas ylöspäin jne. Mukava reitti ja hienot maisemat. Lampaita tuli vastaan vähän väliä.

Akin porukka ja me pidettiin yhteinen lounastauko. Aki keitti meille hyvät kahvit, sitten taas matka jatkui ja ennen perille pääsyämme alkoi pieni sade. Laitettiin sadeasut päälle ja perille päästiin klo 14.50. Matkaa tuli käveltyä 15 km Rauhellereniin. Siellä päästiin suihkuun ja uimaan kukin halunsa mukaan.

Istuttiin iltaa nautiskellen juomista ennen klo 19.15 ruokailua. Ruoka oli vihdoin jotain muuta kuin norjalaisia lihapullia. Oli lampaan lihaa, juureksia ja perunaa. Alkukeittona oli sienikeitto ja myös jälkiruoka + kahvi/tee.

Iltaa jatkettiin yhdessä istuskellen ja nauttien illasta porukalla. Ilta meni rattoisasti ja nukkumaan lähdettiin n. klo 22.00.

Kiitos mukavasta vaelluspäivästä!

Mervi

Rauhelleren, torstai 25.8.

Kuva: Anne Sankari

Aamulla herättiin ennen seitsemää, sitten uimaan (tai sitten ei). Hiukan sumua, tyyntä ja kirkas vesi.

Aamupala oli kerta kaikkiaan mahtava-muuallakin ollut hyvä, mutta täällä keittiössä oli paneuduttu itsetehtyyn oikein tosissaan! Tässä en edes  yritä alkaa sanoin kuvaamaan, nautimme vielä Akin ryhmän seurasta ja evästyksistä.

Eilisen tarinan kuultuamme suuntasimme kevyin repuin päivän huiputuksiin- niitä tulkin muutama: mm. Langesjönuten, Midnuten (1412) & Rauhellerskoran – kaikesta päätellen lampaatkin olivat ne löytäneet.

Sää oli aivan huippu! Aurinkoinen ja tyyni pitkälle iltapäivään – ylhäälläkin pärjäsimme, lounastauolla lisäämättä taukovaatteita. Kertakaikkisen hienoa! Paistateltiin päivää ja katseltiin ohi lipuvia pilviä. 

Maisemat olivat hulppeat, kauempana näkyi myös iso jäätikkö (Hardangerjökullen). Lampaiden lisäksi näimme myös pari jalohaukkaa ja jonkin isomman linnun, ilmeisesti kotkan (piekana?). Kuista mainittakoon tunturikohokki ja tunturitädyke, kultarikkoa ja tunturipoimulehteä oli paljon täälläkin. Puoli yhden maissa jakauduimme pariin ryhmään ja jatkettiin retkeä vielä vähän eri suuntiin   ja juotiin kahvimme ja teemme.

Mitä tekee karitsan häntä kun se ime emänsä nisää? Vispaa, hauska näy kun kaksi häntää vispaa emän pään vieressä.

Neljän maissa vähän sateli ja se siitä. Ilta taas oli yhtä aurinkoa. Ennen illallista elvyttiin eri tavoin. Joku otti nokoset, osa luki norjalaisia sisustuslehtiä, osa etsi ”roikkujalkaisia keijukärpäsiä” hyönteiskirjoista (ei löytynyt).

19.15 nälkä oli hirmuinen, mutta odotus palkittiin. Alkuruoaksi kasviskeittoa, pääruoaksi norjalaista perinneruokaa: possua, makkaraa, kasvissosetta & ”palleroita” (lihaa syömättömälle tonnikalasalaattia); jälkiruoaksi ”mantelisydänvanukasta” mehukeiton kera ja kahvia.

Pöydässä luki ”LOKALMAT ER EN DEL AV TUREN” paikallinen ruoka on osa matkaa. Siellähän sitä käveli, pihalla, kot kot, nöf nöf, mää mää.

Nukkumaan mentiin levollisesti, mutta sillä mielellä, että aamulla toimitaan rivakasti ..

Siitä lisää huomenna

Anne

Rauhelleren, perjantai 26.8.

Huoneissa jo ennen kuutta liikettä. Reput pakattu ja aulaan alakertaan, kun aamiainen oli jo 7.20. Vatsat pinkeiksi puurosta, mehevät leivät eväiksi.

Harmaa hämärä, kun 8.04 lähdimme puskemaan mäkeä ylös ja viimeiselle vaellusetapille Rauhelleren – Sleipa, venestoppi. Miltei tunti, ennen kuin sade aloitti ropistelun, pilvet roikkuivat alhaalla. Näkyvyyttä jokunen sata metriä. Loivahkoa nousua ja laskua, märimmissä paikoissa pitkospuut helpottivat kulkua. Evästeltiin puolivälissä n. 7 km kohdalla, heti kun sadehetkeksi hellitti otettaan. Lampaita näkyi siellä täällä, kuten aikaisempina päivinäkin. Vastaantulijoita ei nähty ainoatakaan!

Sleipan vene/laivalaiturille saavuimme ”norjalaisessa” aikataulussa. Koko matka 4 h 15 min, ja kahdesti taukoiltiinkin. Perillä jutusteltiin toisen tupavaellusryhmän ja telttavaeltajien kanssa. Venettä odoteltiin, sade ja tuuli innostuivat piiskaamaan kunnolla. Vene saapui ajallaan ja pois jäi joukko ”tuoreita” vaeltajia, suoraan rankkasateen syliin. Me lastasimme reput kannelle ja ahtauduimme veneen sisälle, kosteaan ahtauteen. Tiivis tunnelma, täyttä oli, kaksi- ja nelijalkaisia. Matkalla osa torkkui ja osa tihrusti huurteisista ikkunoista valkolaineiselle järvelle.

Ennen Halnen laituria aurinko punnersi pilvet syrjään ja valaisiveden syvän siniseksi. Rannassa ennätyksellisen nopea purkautuminen ja riensimme bussille. Upeita maisemia vilisi ikkunoiden takana, tuntureiden kyljet mökkejä kenollaan, rautatie luikerteli alarinteillä. Stopattiin Geilossa kauppaan muonatäydennykselle ja majoituttiin isoihin mökkeihin. Sauna kuumaksi ja suihkun raikkaina kävelimme kylille syömään. Vatsat täytettiin pizzoilla ja intialaisella ruuilla. Mökillä vielä tovi istuskeltiin ja kymmenen jälkeen painettiin päät tyynyihin, uusista retkistä kenties unia nähden.

Erna

Geilo, lauantai 27.8.

Kuva: Mervi Heinonen

Aamulla heräsimme ja ripeästi tavarat kassan ja sitten vietiin pakaasit linja-autoon. Kaikki oli valmista jo hiukan ennen kello seitsemää, hyvä niin, sillä meillä on taas pitkä päivä istuttavana bussin penkillä. Taukopaikoina käytimme jälleen samoja paikkoja kuin mennessäkin, Vik ja Väse. Tällä kertaa kaikki oli sovittu jo mennessä kummassakin paikassa, joten ei tarvinnut miettiä onko kaikki valmiina.

Matka sujui joutuisasti, ja saavuimme Tukholmaan n. tuntia ennen laivan lähtöä. Haimme hyttiavaimet ja muut liput, liput jakoon ja sisälle terminaaliin odottamaan laivaan pääsyä. Laiva lähti ajallaan, n. klo yhdeksän aikoihin.

Laivan lähdettyä ensimmäiseksi illallispöytään, missä saimme nauttia seisovan pöydän tarjoiluista. Saimme taas vatsamme täyteen, jonka jälkeen voimme kuin tahollaan ottaa rennosti ja seurata elämää laivalla.

Aamulla laiva saavuimme Turkuun, josta oli lyhyt matka linja-autoasemalle, missä purimme bussin. Oli taas lähtöhalien aika. Koti ja arki oli taas edessä. Kaikki lähtivät kotiin, jokainen omiin suuntiinsa.

Kiitos kaikille matkaseurasta

Ilpo

PS. Mielestäni matkustaminen ja muutenkin retki sujui mukavasti ja suunnitellusti. Useasti matkan aikana mietinkin, kuinka paljon suunnittelua ja toteutusta helpotti etukäteisretkemme maalialueelle. Siitäkin huolimatta kaikenlaista säätöä ja varmistelua piti tehdä ennen matkaa ja matkan aikana.

Kiitokset myös muille oppaille!

Lue myös Satun ryhmän kertomus

Takaisin

 

 

webmaster@turunlatu.fi | Layout 2007 Aboa Ohjelmistot Ky | Viimeisin päivitys: 6.12.2017 19:22:49